"Mä en vippauksia, en mä halua, kun en osaa eikä Pikakaan osaa, eikä me koskaan tehdä vippauksia."
"Jessss! Eli sit tehdäänkin vippauksella tää kohta!"
"No kun... että... äh.. no... okei."
Ensimmäinen vippaus oli yliohjattu jättikaarteinen käännös, mutta sen jälkeen aloin luottaa ja Pika vaan tuli vippaukseen kuin oltaisiin tehty niitä aina. :O Ihan älytöntä. Uskalsin jättää Pikan vippauksen jälkeen suorittamaan estettä ihan keskenään ja kerkesin seuraavana olleen suoran putken päähän (hädin tuskin, mutta kuitenkin) tekemään persjättöä.
Ja Pikkari lunasti paikan virallisena pysäytyskontaktiguruna, kun se teki keskellä rataa "loiva putki - hyppy - A" -vauhtipätkässä pysäytyksen A:lle kuin ammattilainen. Töks. Sinne jäi, vaikka juoksin ohi taakseni katsomatta.
Olipas aivan hirmuisen kivaa! Pika on ollut viimeksi ohjatuissa treeneissä joskus kai kesäkuussa tai heinäkuussa, joten onhan tuosta aikaa. Ja aika on tehnyt jotain, sillä tänään uskalsin lähettää Pikaa kaaaaaukaa takaakiertoon ja lähteä pinkomaan kohti seuraavia esteitä. Ja kesällä ongelmana oli, etten luottanut takaakiertoihin, Pika ei irronnut taakse oikein millään ja minä saattelin sitä kuin aivokääpiötä. Hieno napero, ihana kopterikoiranen! :) Eivätköhän kisakentät kutsu Pikaakin ihan lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti