Tänään aloin noudattaa huomioimattomuutta omalla reviirillä eli sisällä ja pihassa täällä Ahtialassa. Aamulla molemmat pojat olivat kysymysmerkin näköisiä, kun aamurutiini ei mennytkään totutulla tavalla. Kola haukotteli kerta toisensa jälkeen ja yritti selvästi muodostaa käsitystä vallitsevasta tilanteesta. Rauhoitteli varmasti sekä minua että itseään. Se ei oikeastaan ensimmäisen kerran jälkeen edes yrittänyt tulla "iholle" vaan tyytyi nopeasti siihen, että nyt ei lääpitä puolin eikä toisin. Nokin jouduin äänellä siirtämään kai kaksi kertaa kauemmas ja sen jälkeen sekin on pitänyt minuun minimissään ehkä metrin etäisyyden. Tällä hetkellä kun päivä on puolessa, pojat makoilevat rauhassa tyytyväisen ja levollisen oloisina, eivätkä näytä enää hämmentyneiltä.
Saa nähdä, miten tilanne kehittyy.
Mahdollistahan on, että otukset alkavat tavoitella huomiota epätoivotuilla tavoilla, mutta en oikein keksi haukkumisen lisäksi, mitä ne tavat voisivat olla. En ikimaailmassa voi kuvitella, että kumpikaan koira kiipeäisi sänkyyn. Huonekaluja ne eivät kumpikaan ole koskaan (ihmisen läsnäollessa) tuhonneet (paitsi Noki söi pikkupentuna yksin olessaan keittiön tuolista poikkipuun), sohvalle tulo on kielletty Kolalta jo aiemmin ja Noki oppii sen todennäköisesti puolessa tunnissa, kunhan päästään kotiin.
Arvaukseni siis on, että sunnuntaita kohden koirat rauhoittuvat vielä entisestään sisätiloissa. Ulkoilun merkeissä sitten aiotaankin riekkua entiseen malliin Missen ja varmaan Romppu&Remppusenkin kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti