Kolan kanssa ollaan kevään aikana harjoiteltu luoksetulon pysäytystä. Hyväksi havaittu tapa on ollut varautua treeneihin kahdella pallolla ja alueella, jossa mahtuu heittelemään palloa eri suuntiin. Heitän siis yhden pallon ja Kolan haettua pallon huudan "Tule!" ja joko peruutan karkuun tai seison paikallani. Kun Kola on hyvänsä vauhdissa, pysäytän sen käsimerkillä ja heitän toisen pallon milloin mihinkin suuntaan. Kola siis pudottaa ensin hakemansa pallon, pysähtyy ja vapautettuani lähtee uuden palkkapallon perään.
Ongelma on kuitenkin siinä, että olen muistanut huomioida liikaa sitä, että koiran vauhdin pitäisi pysyä hyvänä niin kauan, kunnes pysäytyskäsky tulee. Olen siis juoksuttanut Kolaa lähes poikkeuksetta hyvin lähelle itseäni. En siis kuitenkaan ihan "iholle", mutta ehkä arviolta 10 metrin päähän itsestäni. Ja näin toimien olen unohtanut harjoitella sitä, että Kolan pitäisi pysähtyä myös kauempana käsikäskyllä. Huoh.. ;)
Niinpä ryhdyin eilen harjoittelemaan takapalkalla pysäytystä. Kola ei ensin tajunnut yhtään, että mistä sen palkan oikein saa ja miksi ihmeessä lähtisin omistajaa kohti, kun pallo on selän takana. Mutta kylläpä sitten kuitenkin lopulta sai ajatuksesta kiinni. Ensin Kola oli turhan fiksu ja Tule! -käskystä kääntyi suoraan takapalkalle. Onneksi mukana oli apujoukkoja ja Partasen Emäntä seisoi takapalkan lähellä niin, että palkalle karkaamiset olisi ollut mahdollista estää. Karkaamisia ei kuitenkaan tuossa vaiheessa syystä tai toisesta enää tullut vaan Kola tuli hienosti minua kohti ja pysähtyi kauempanakin käsimerkistä. Nyt pitää vaan yhdistää takapalkalla saatu hyvä pysähtyminen ja pallon heitolla saatu vauhti. Todennäköisesti helpommin sanottu kuin tehty. :D
Nokin kanssa treenailtiin tokon luoksepäästävyyttä ja Noki onkin siinä melkoisen taitava! :) Se nakottaa vierelläni minua katsoen eikä oikeastaan millään tavalla häiriinny kohti kävelevästä ihmisestä.
Otettiin myös seuraamisen alkeita. Piksulla alkaa olla perusasento hienosti selkäytimessä ja se tarjoaa sitä (tai maahan menoa...;) jos mitään muutakaan käskyä ei ole annettu. Olen ryhtynyt ottamaan seuraamisessa jo muutamia askeleita ja Piksu pitää hyvin kontaktin minuun, vaikka lelupalkka on kädessä. Toisaalta Piksunen kiihtyy lelupalkasta melkoisille kierroksille aika nopeasti, jolloin se alkaa poikittaa ja karjua ja pomppia ja kitistä. Ihana elukka. ;) Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa parin seuraamispätkän sarjaa ja palkkasin vasta sen jälkeen. Otus turhautuu aika nopeasti palkkaamattomuudesta ja kerää helposti liikaa kierroksia, kun palkkaa ei heti saakaan. Eli noissa tilanteissa on todennäköistä, että Piksu alkaa ylisuorittaa seuraamista, mikä ilmenee poikittamisena niin perusasennossa kuin seuraamisessakin. Mutta pakkohan tuotakin treeniä on alkaa sille hioa.. Kärsivällisyys kunniaan, Piksu!
Lisäksi tein harjoituksia, joissa suoran seuraamisen päätteeksi käännyin oikealle. Hyvin herra Piksu tuonkin jutun tajusi ja hakeutui hyvään perusasentoon käännöksenkin jälkeen.
Minulla ei itselläni ole kovinkaan vahvaa luottoa Nokin taitoihin. Minusta tuntuu, että se on ihan ensiluokkainen urpo, joka ei tiedä mitä tekee, koska se keskittyy minun kanssa tekemisen sijasta puhtaasti palkan saamiseen. En siis pohjimmiltani luota siihen, että se osaisi seuraamisen alkeita niin hyvin, että voisin vaikeuttaa hyvin mielin harjoituksia. Ja silti silmäni viestittävät kuitenkin aivoilleni, että "siinähän tuo seuraa, sen kun vaikeutat vaan harjoituksia!" Tässä on ehkä kyse siitä, että Noki toimii edelleen palkan vuoksi, kun Kola toimii usein ihan vaan siksi, että yhdessä tekeminen on maailman parasta. Oletukseni siis on, että ainakin tällä hetkellä Noki ei tekisi juuri mitään / ei muistaisi käskyjä / ei olisi koskaan kuullutkaan mistään perusasennosta, jos palkkaa ei ole lähistöllä. Todennäköisesti olen väärässä ja epäluottamukseni pahvipään taitoihin on suhteellisen perusteetonta.
Kola käyttäytyi treeneissä taas kuin mikäkin ensiluokkainen harrastuskoira. Noki pentu-urpoili, haukkui ja kiskoi hihnassa ja jos olisin kysynyt joltakin ihan minua ja koiria tuntemattomalta ulkopuoliselta, että "kumpi näistä koirista on pulmallisempi" niin en varmasti olisi saanut vastaukseksi Kolaa. Omien treeniensä aikana Kola keskittyi satasella yhdessä tekemiseen ja Nokin treenien aikana maastoutui hipihiljaa leijonamaisesti puskiin. Kola makasi käskyn alla treenien jälkeen sivummalla, kun Noki karjui Räyhikselle eikä Kolaa häirinnyt, vaikka Partanen köllötti lähistöllä Emäntänsä sylissä. Kola ei myöskään hölmöillyt ohitusharjoituksissa saati muutenkaan huomioinut treenien aikana Partasta (tai muitakaan koiria) millään tavalla. Kola siis toimii treenitilanteissa minun mittakaavassani täydellisesti eikä minkään valtakunnan ongelmia ole havaittavissa. Noissa tilanteissa luotto pelaa molemmin puolin erinomaisesti. :)
Rehellisyyden nimissä on kehuttava myös herra Piksua. Sekin oli omien treeniensä ajan irti, eikä tainnut edes harkita muiden koirien luokse lähtemistä.
(Jälkihuomautuksena: Urpo Pahvipääni on erittäin mahtava koira kaikesta länkytyksestäni huolimatta! :D)
Ongelma on kuitenkin siinä, että olen muistanut huomioida liikaa sitä, että koiran vauhdin pitäisi pysyä hyvänä niin kauan, kunnes pysäytyskäsky tulee. Olen siis juoksuttanut Kolaa lähes poikkeuksetta hyvin lähelle itseäni. En siis kuitenkaan ihan "iholle", mutta ehkä arviolta 10 metrin päähän itsestäni. Ja näin toimien olen unohtanut harjoitella sitä, että Kolan pitäisi pysähtyä myös kauempana käsikäskyllä. Huoh.. ;)
Niinpä ryhdyin eilen harjoittelemaan takapalkalla pysäytystä. Kola ei ensin tajunnut yhtään, että mistä sen palkan oikein saa ja miksi ihmeessä lähtisin omistajaa kohti, kun pallo on selän takana. Mutta kylläpä sitten kuitenkin lopulta sai ajatuksesta kiinni. Ensin Kola oli turhan fiksu ja Tule! -käskystä kääntyi suoraan takapalkalle. Onneksi mukana oli apujoukkoja ja Partasen Emäntä seisoi takapalkan lähellä niin, että palkalle karkaamiset olisi ollut mahdollista estää. Karkaamisia ei kuitenkaan tuossa vaiheessa syystä tai toisesta enää tullut vaan Kola tuli hienosti minua kohti ja pysähtyi kauempanakin käsimerkistä. Nyt pitää vaan yhdistää takapalkalla saatu hyvä pysähtyminen ja pallon heitolla saatu vauhti. Todennäköisesti helpommin sanottu kuin tehty. :D
Nokin kanssa treenailtiin tokon luoksepäästävyyttä ja Noki onkin siinä melkoisen taitava! :) Se nakottaa vierelläni minua katsoen eikä oikeastaan millään tavalla häiriinny kohti kävelevästä ihmisestä.
Otettiin myös seuraamisen alkeita. Piksulla alkaa olla perusasento hienosti selkäytimessä ja se tarjoaa sitä (tai maahan menoa...;) jos mitään muutakaan käskyä ei ole annettu. Olen ryhtynyt ottamaan seuraamisessa jo muutamia askeleita ja Piksu pitää hyvin kontaktin minuun, vaikka lelupalkka on kädessä. Toisaalta Piksunen kiihtyy lelupalkasta melkoisille kierroksille aika nopeasti, jolloin se alkaa poikittaa ja karjua ja pomppia ja kitistä. Ihana elukka. ;) Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa parin seuraamispätkän sarjaa ja palkkasin vasta sen jälkeen. Otus turhautuu aika nopeasti palkkaamattomuudesta ja kerää helposti liikaa kierroksia, kun palkkaa ei heti saakaan. Eli noissa tilanteissa on todennäköistä, että Piksu alkaa ylisuorittaa seuraamista, mikä ilmenee poikittamisena niin perusasennossa kuin seuraamisessakin. Mutta pakkohan tuotakin treeniä on alkaa sille hioa.. Kärsivällisyys kunniaan, Piksu!
Lisäksi tein harjoituksia, joissa suoran seuraamisen päätteeksi käännyin oikealle. Hyvin herra Piksu tuonkin jutun tajusi ja hakeutui hyvään perusasentoon käännöksenkin jälkeen.
Minulla ei itselläni ole kovinkaan vahvaa luottoa Nokin taitoihin. Minusta tuntuu, että se on ihan ensiluokkainen urpo, joka ei tiedä mitä tekee, koska se keskittyy minun kanssa tekemisen sijasta puhtaasti palkan saamiseen. En siis pohjimmiltani luota siihen, että se osaisi seuraamisen alkeita niin hyvin, että voisin vaikeuttaa hyvin mielin harjoituksia. Ja silti silmäni viestittävät kuitenkin aivoilleni, että "siinähän tuo seuraa, sen kun vaikeutat vaan harjoituksia!" Tässä on ehkä kyse siitä, että Noki toimii edelleen palkan vuoksi, kun Kola toimii usein ihan vaan siksi, että yhdessä tekeminen on maailman parasta. Oletukseni siis on, että ainakin tällä hetkellä Noki ei tekisi juuri mitään / ei muistaisi käskyjä / ei olisi koskaan kuullutkaan mistään perusasennosta, jos palkkaa ei ole lähistöllä. Todennäköisesti olen väärässä ja epäluottamukseni pahvipään taitoihin on suhteellisen perusteetonta.
Kola käyttäytyi treeneissä taas kuin mikäkin ensiluokkainen harrastuskoira. Noki pentu-urpoili, haukkui ja kiskoi hihnassa ja jos olisin kysynyt joltakin ihan minua ja koiria tuntemattomalta ulkopuoliselta, että "kumpi näistä koirista on pulmallisempi" niin en varmasti olisi saanut vastaukseksi Kolaa. Omien treeniensä aikana Kola keskittyi satasella yhdessä tekemiseen ja Nokin treenien aikana maastoutui hipihiljaa leijonamaisesti puskiin. Kola makasi käskyn alla treenien jälkeen sivummalla, kun Noki karjui Räyhikselle eikä Kolaa häirinnyt, vaikka Partanen köllötti lähistöllä Emäntänsä sylissä. Kola ei myöskään hölmöillyt ohitusharjoituksissa saati muutenkaan huomioinut treenien aikana Partasta (tai muitakaan koiria) millään tavalla. Kola siis toimii treenitilanteissa minun mittakaavassani täydellisesti eikä minkään valtakunnan ongelmia ole havaittavissa. Noissa tilanteissa luotto pelaa molemmin puolin erinomaisesti. :)
Rehellisyyden nimissä on kehuttava myös herra Piksua. Sekin oli omien treeniensä ajan irti, eikä tainnut edes harkita muiden koirien luokse lähtemistä.
(Jälkihuomautuksena: Urpo Pahvipääni on erittäin mahtava koira kaikesta länkytyksestäni huolimatta! :D)
1 kommentti:
Ja mainio Kolanen on meille mitä paras siedätyskoira tuon täydellisen välinpitämättömyytensä takia! :) Partanen näyttää jo oppineen, että vaikka Kola on a) aikuinen uros ja b) kokonsa puolesta varteenotettava vastustaja, sen voi turvallisesti jättää huomiotta. Näitä kokemuksia Partis tarvitsee! Yhteistreenit ovat tehneet ihmeitä sen sietokyvylle. Että kiitos siitä! :)
Lähetä kommentti