keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kola korjaamolla

Kola on Kola, vaikka voissa paistaisi. Eli ei mikään maailman helpoin otus. Aika ajoin se on kotona pyrkinyt olemaan turhan itsenäinen ja muodostamaan ihan omia sääntöjä, joita se olettaa meidän ihmisten (ja Nokinkin) noudattavan. Koska en halua elää koirani ehdoilla, niin halusin päästä kuulemaan, mitä Emilia Rainetojalla, Koirakorjaamon henkilöllä, on Kolasta sanottavaa ja mitä mieltä hän on tilanteesta. Ja ennen kaikkea miten tilanne saataisiin sellaiseksi, että Kola luottaa siihen, että elämä minun ja Matin ehdoilla on sujuvaa ja mieluisaa.

Mukana olivat kummatkin koirat, mutta alkulenkityksen ja -höpöttelyjen jälkeen Noki meni takaisin autoon odottelemaan, että päästiin katsomaan Kolan toimintaa radalla, jossa on koliseva tynnyri, puskasta pomppaava haalari ja luonnetestin kelkka.

Tynnyrin kohdalla Emilia Rainetoja vetäisi narusta, joka aiheutti paikallaan pysyvän tynnyrin rämähdyksen. Kola reagoi tähän siirtymällä hieman kauemmas ja röyhistämällä rintaansa ja nostamalla hännän korkealle pystyyn. Kiersin uudelleen tynnyrin luo ja Kola kulki sen ohi ilman, että minä olisin huomannut sen suurempia reaktioita. Ilmeisesti Kola kuitenkin röyhisteli myös tällä kertaa.

Seuraavaksi kävelin Kolan kanssa kohti maassa makaavaa haalaria. Kun haalari nousi yllättäen ylös maasta, minun oli tarkoitus pysähtyä ja antaa Kolan reagoida valitsemallaan tavalla. Ikävä kyllä hihna riistäytyi peruuttavan Kolan painosta käsistäni ja Kola pakeni tilannetta arviolta muutamankymmenen metrin (ehkä sadankin?) päähän. Kola antoi kiinni, kun menin sitä hakemaan ja tuli kanssani uudelleen nyt maassa makaavaa haalaria kohti. Kola oli kuitenkin ihan matalana ja sen häntä roikkui alhaalla. Se oli selvästi pelästynyt ja varuillaan. Emilia R. ohjeisti minua menemään haalarin luo Kolan kanssa ja kyykistymään haalarin viereen. Tarkoitus oli saada Kola nuuskimaan haalaria. Eihän Kola sellaiseen ryhtynyt. Se leikki, että koko tilanne on ilmaa ja se on jossain ihan muussa ulottuvuudessa. Se siis suostui kyllä tulemaan aika lähellekin haalaria (joskin kyykyssä ja häntä matalana ja valmiina pakenemaan), mutta nuuskimaan se suostui ihan pikaisesti vasta sitten, kun sekä minä että Matti kyykimme haalarin vieressä ja aikaa oli käytetty jo melkoinen tovi.

Kolan reaktiosta johtuen Emilia R. ei kokenut järkeväksi/tarpeelliseksi (?) lähteä viemään Kolaa enää kelkalle, joten tehtiin Kolan kanssa vielä pieni kävely ja palautin Kolan autoon Nokin seuraksi.

Emilia Rainetojan tulkinta Kolasta on, että se on pehmeä, terävä ja sillä on heikko toimintakyky. Pehmeyden osalta tulos oli ehkä hieman yllättävä, mutta muuten kuulosti ihan Kolalta. Terävyyttä Emilia R. ei päässyt varsinaisesti kelkan kanssa tutkimaan, mutta Kolan käytös esim. tynnyrillä oli ilmeisesti terävyydestä kertovaa. Toimintakyvyn olisin voinut vaikka vannoa jo etukäteen olevan heikko ja Emilia R.:n tulkinta kuulostikin erittäin tutulta. Kola siis kykeni haalarilla pakenemaan eikä mennyt "lukkoon", mutta se ei kyennyt toipumaan pelästyksestä ajankaan kanssa eikä halunnut tutustua pelästymisen kohteeseen.

Minun ja Matin suhde Kolaan on kuulemma sellainen, että se voisi olla paljon huonompi mutta myös paljon parempi. Tämänkin allekirjoitan täysin. Kola tuli kelkalle kanssani takaisin ilman, että sitä piti lainkaan pakottaa, mutta se ei luottanut minuun niin paljon, että olisi tullut katsomaan pelästymisen kohdetta. Muutenkin Kola kohteli minua ja Mattia ilmeisesti Emilia R:n mielestä suhteellisen välinpitämättömästi koko vierailun ajan eikä pidä meitä kovinkaan suurina auktoriteetteina.

2,5 viikon päästä mennään uudestaan ja katsotaan, mitä puolentoista viikon päästä aloitettava huomioimattomuusviikko tuo tullessaan.

Tiedän, että tämä metodi herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan eikä johtajuusoppi ole yhtään sen vähemmän tunteita herättävä sana. Itse kuitenkin miellyin tähän puuttumistapaan, sillä en usko, että Kolaa voisi pistää järjestykseen fyysisesti rikkomatta lopullisesti sen suhdetta minuun ja ihmisiin yleensä. En myöskään jotenkin pysty uskomaan, että Kolaa saisi pelkillä kehuilla tulemaan yhtään muuksi kuin mikä se on. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistetään siihen, että haluan todellakin tehdä tilanteelle jotain radikaalia enkä pelkästään jatkaa tähän asti kuljettua polkua, on tämän metodin kokeileminen minulle luonteva valinta. Aiemmin olisin ollut toista mieltä, mutta niin sitä vaan ihmisen mielipiteet vaihtuvat. ;)

Oli erittäin mielenkiintoista nähdä Kolan reaktioita. Se toimi mielestäni niin kuin Kola toimii eikä minulle tullut tunnetta, että Emilia R. olisi nähnyt Kolasta jotain mitä siinä ei ole. Nyt tiedän myös sen aivan täysin varmasti, ettei Kola tule koskaan menemään luonnetestiin. Tänään tehty "luonnetesti" on minulle aivan riittävä varmistamaan, että tunnen koirani yllättävänkin hyvin.

8 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Laitahan Koirakorjaamon jatkotunneistakin kommentteja tänne! Mielenkiintoista lukea, mitä mieltä te olette tunneista. Itsekin kävin (nyt jo vihreämmillä niityillä juoksevan) vesikoiraurokseni kanssa Emilian Koirakorjaamolla. Jotenkin mulla on sellainen olo, että jos yhteistyötestiin menee, muuta kommenttia ei voi siitä saada, kuin että koiran ja omistajan suhteessa olisi parantamisen varaa. Sitten on helppoa myydä 200e koirankorjauskurssi siihen perään... Musta tuntui siltä, että ihan sama mikä ongelma koiran kanssa on, yksityistunneilla käydän jokaikisen koirakon kanssa ihan samat jutut samalla kaavalla läpi. Johdonmukaisuutta yksäreillä kyllä oppii, jos jotakin, ja kurssi herättää varmasti kysymyksiä (toivottavasti saatte myös vastauksia ja hyötyä kurssista!)

Johanna kirjoitti...

Minnikin oli juuri tuolla Emilialla ja Minnillä se ainakin toimi. Huomioimattomuus oli aluksi vaikeaa mutta helpottui parissa päivässä. Olen tosi tyytyväinen siihen ja ei ole enää suurempia ongelmia (=alkavasta rähinästä ollaan päästy 98% eroon)

emilia kainulainen kirjoitti...

Eija, joo varmaan menee aika samalla kaavalla tuon metodin tapa puuttua ongelmiin. En osaa ottaa kantaa siihen, onko sellaista kuin täydellinen koiran ja ihmisen välinen suhde olemassakaan, mutta itse tiesin jo ennen tuonne menoa, että mun ja Kolan välinen suhde ei ole todellakaan täydellinen. Se oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi tuonne menin. :) Kola ei siis yksinkertaisesti luota muhun ihan hirveän pitkälle. Ja tokihan mä olin jo etukäteen miettinyt, että tuo kolmen kerran kurssi käydään. Ei tullut edes mieleen, että E.R. päätyisi johonkin muuhun ratkaisuun. En sitten tiedä, mitä E.R. tarjoaisi, jos veisi tuonne "yhteistyötestiin" sellaisen koiran, jonka kanssa ei ole mitään ongelmia. Mutta toisaalta, tarvitseeko sellaista korjata, mikä ei ole rikki. :D Eli olisiko niin, että ne koirat, jotka tuonne viedään, tarvitsevat tuon metodin näkökulmasta (lähes?) poikkeuksetta samanlaista ruotoon laittoa? En tiedä. Enkä tosiaan olisi mennyt edes tuohon yhteistyötestiin, jos en olisi jo etukäteen päättänyt luottaa tähän metodiin.

Kirjaan toki fiiliksiä ihan varmasti koko tältä 1,5 viikon päästä alkavalta jaksolta.

emilia kainulainen kirjoitti...

Kävin Eija lukemassa teidän Turren juttuja blogista ja löytyipä se korjaamo-osakin teidän elämää. :) Tajusin samalla, mitä E.R. ehkä tarkoitti, kun sanoi ettei oikein tiedä, mistä Kolassa saisi "kiinni". Varmaankin sitä hän tarkoitti, että Kolan kanssa ei hihnassa kulkemisessa ole juurikaan pulmaa, joten nähtäväksi jää, mistä Kolan kanssa sitten aloitetaan.. Lisäksi oli tosi mielenkiintoista huomata, miten eri tavoin Kola ja Turre reagoivat testin osiin. :O Toki koirat ovat todella eri luonteisia, mutta silti yllättää, miten täydellisen eri tavalla samaan ärsykkeeseen voi reagoida.

Kolalla on myös vahva varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta olen kokenut ainakin toistaiseksi, että tämän piirteen kanssa kyllä selviää. Mielenkiinnolla odotan kurssin jatkoa ja aion kyllä kyseenalaistaa toimintaa, jos toiminta tuntuu minusta väärältä tai minulle/Kolalle sopimattomalta.

Partasen emäntä kirjoitti...

Minua kiinnostaisi, että mikä se varsinainen ongelma on? Miten ja missä tilanteissa se ilmenee? Toivottavasti löydätte avun, suunnasta tai toisesta! Uskon sinun järkevyyteesi ja koiranlukutaitoosi niin paljon, että osaat varmasti arvioida mikä on hyväksi Kolalle. :)

Tuosta testistä, tai sen tulkinnasta... luonnetestissä kelkalla ei ymmärtääkseni mitata ensisijaisesti terävyyttä, vaan toimintakykyä (kykeneekö koira menemään tutkimaan kelkkaa). Toki myös terävyys tulee esiin, jos koira esim. käy kelkkaan kiinni (eli puolustautuu kokemaansa uhkaa vastaan). Tietenkään en tiedä, onko tuo Koirakorjaamon käyttämä kelkkatesti jotenkin erilainen...? Kuvauksesi Kolan käyttäytymisestä tynnyrillä ei minusta kerro terävyydestä (luonnetestitermein ymmärrettynä), mutta taasen saatan antaa termeille eri merkityksiä kuin Koirakorjaamolla tavataan käyttää.

Kyllähän tuo haalarin väistäminen kertoo toimintakyvyn puutteen lisäksi pehmeydestä. Toisaalta Kola ei välittänyt kummemmin siitä tynnyristä?

Kola on kyllä niitä koiria, joiden kovuutta/pehmeyttä on vaikea arvioida, kun se on niin pienieleinen, pidättyväinen ja ikään kuin pitää pokan tilanteesta riippumatta. ;)

Jollain tasolla näkisin siinä vähän samaa käyttäytymismallia kuin Partasella: Jos tilanne tuntuu hankalalta, Kola koettaa olla kuin sitä ei olisikaan? Partanenhan arvioitiin luonnetestissä kohtalaisen kovaksi ja hyvähermoiseksi, eli vaikka toimintakykykin on hyvä, sillä on kanttia jättää reagoimatta (myös pieni terävyys vaikuttaa tässä). Mutta minähän olin juuri tämän käyttäytymismallin perusteella ajatellut sitä hiukan pehmeäksi ja toimintakyvyttömäksi, koska se pyrkii ennemmin väistämään kuin menemään tilanteisiin. Testissä tuli sitten kyllä hyvin selväksi, ettei se mikään pehmeä ole. ;)

Ohjaajapehmeys onkin sitten paljon vaikeampi kysymys, en ole saanut vielä ratkaistua onko tuo ohjaajapehmeä vai ei. Kolaa olen tainnut joskus sanoa hiukan ohjaajapehmeäksi? Mutta sitten taas muuten en ole nähnyt siinä pehmeyttä. Tosin enhän minä ole sitä nähnytkään juuri muualla kuin treeneissä tai rennoilla treffeillä.

Kiinnostavaa kuitenkin! Raportoithan, miten tilanne edistyy? :)

emilia kainulainen kirjoitti...

Partasen emäntä: Kola on mm. "liian tarkka" omasta paikastaan eli jos se nukkuu vaikka keskellä kulkuväylää/sohvalla/missä ikinä, se jurputtaa, kun sen käskee siirtymään. Ja siis en tarkoituksella mene ja käske sen siirtyä ihan vaan huvikseni, mutta Kolalla on ihastuttava tapa valita erittäin keskeisiä ajanviettopaikkoja. (Tähän puutuin jo pari päivää ennen korjaamolle menoa ja nyt Kolalla ei ole enää lupaa viettää aikaansa ihan missä tahansa. Mm. sohvan "jalkatila" on kiellettyä aluetta, koska se ahdistuu siitä, että sitä sen tuossa paikassa nukkuessa potkitaan ja tönitään.) Lisäksi Kola kohtelee Mattia ajoittain aika ala-arvoisesti eli hyvin samalla tavalla kuin Nokia. Se suostuu rapsuteltavaksi, mutta saattaa murista ja onpa muutaman kerran ärähtänyt Matille leluistaan. Mitähän muuta.. Lisäksi minulla itselläni on olo, ettei Kola luota minuun. Sitä en oikein osaa tuon konkreettisemmin kuvailla. Treenikentällä Kolan luotto minuun on mielestäni erinomainen, koska siellä en ole vienyt Kolaa juuri koskaan tilanteisiin, joista se ei selviä ja treeneissä tehdään mukavia juttuja yhdessä ja minä olen selvästi se joka vie ja Kola vikisee.. ;) Mutta kotona ja lenkeillä luoton kanssa on vähän niin ja näin tilanteesta riippuen. Halusin saada uuden näkökulman ja toimintatavan arkeen, koska en halua odotella, että missä vaiheessa olisimme oikeasti ihan pulassa tuon Ukkospilven kanssa. :)

emilia kainulainen kirjoitti...

Ai niin. Tuosta sanastosta ja siitä, miten E.R. Kolaa tulkitsi: Minä kirjoitin tuon kaiken pari tuntia kuulemani jälkeen ja monet asiat menivät todennäköisesti ihan sekaisin. Keskustelimme puolisen tuntia ja jälkikäteen harmitti, etten pyytänyt lupaa tallentaa keskustelua. Meni nimittäin moni asia ihan ohi tai sekaisin.

Pehmeydestä sen verran, että Kola reagoi tynnyriin heti ensimmäisellä kerralla "röyhistelemällä", toisella kierroksella se todennäköisesti väisti tynnyriä, koska muistan E.R.:n sanoneen, että reaktiot olivat molemmilla kerroilla ihan selviä. Haalaria pelästyttyään Kola reagoi tynnyrin ohi kulkiessa tosi selvästi. Se kiersi tynnyrin niin kaukaa kuin hihna antoi periksi ja oli muutenkin ahdistuneen näköinen tynnyrin kohdalla. Se siis selvästi muisti ikävän äänen ja halusi väistää sitä. Lisäksi haalarilla Kola kyllä tavallaan sulki ikävän tilanteen pois eikä suostunut katsomaan haalaria tai edes minua vaan oli todella syvällä kuplassaan, mutta samalla sen elekieli karjui, että se on tosi peloissaan ja selviää tilanteesta varmaankin vain sen takia, että minä tavallaan vaadin sitä selviämään. Ilman hihnaa se olisi ehdottomasti paennut tilanteesta, vaikka hihna olikin löysällä siinä haalarin vieressä kyykkiessämme.

Terävyydestä E.R. sanoi, että sitä hän ei voi täysin arvioida, koska kelkka jätettiin suorittamatta. Oletin tästä lauseesta, että kelkan kohdalla arvioidaan terävyyttä. Saatan tulkita väärinkin. Kysyttäviä kysymyksiä jäi vielä melkoinen liuta ja tämä terävyysasia on yksi niistä.

Kirjoitan lisää, jos tulee vielä jotain muita huomioita mieleen.. Selventää itsellekin kokemusta, kun siitä kirjoittaa. :)

Sanna ja tytöt kirjoitti...

Mä kaivelin vähän meidän blogia ja löysin Lurun luonnetestikuvauksen. Olen sinne kirjoittanut terävyydestä seuraavaa:
"Terävyys on testikuvauksen mukaan ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan agressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on sitä korkeampi mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään agression. Kokeessa tätä testataan seinäkokeena, eli koira kytketään seinään, jätetään yksin ja sitä lähestytään uhkaavasti."

Kai tuota periaatteessa voidaan arvioida myös kelkalla vai? Ei ehkä niinkään tynnyrillä (mutta ehkä silläkin jossakin määrin?), perinteisessä testissähän tynnyrillä arvioidaan temperamenttia:
"Kuvaa koiran huomiokyvyn nopeutta sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Toteutetaan tynnyrikokeena (takaapäin vierii tynnyri laskusiltaa pitkin kohti koirakkoa)."

Mutta ehkä Koirakorjaamolla tosiaan käytetään termejä vähän eri merkityksillä. Kovuus sinällään on kohdillaan Kolan tapauksessa (luonnetestitermeillä), koska sehän kuvaa koiran kykyä muistaa epämiellyttävät tapahtumat. Kova koira ei muistele kokemiaan pahoja ja jos Kola reagoi noinkin voimakkaasti haalariin, on se luonnetestitermein pehmeä.

Minulle itselle on aina ollut vaikeinta mieltää luonnetestitermeistä kovuus, terävyys ja enkä myös temperamentti... Tai ainakin se, miten nämä ilmenevät arjessa. Minusta esim. määritelmä kova on varmasti kaikkein eniten väärin käytetty arkikielessä, ainakin jos sitä mietitään noilla luonnetestitermeillä.