Treenattiin tänäänkin. Iippasen kanssa, siis. Kola on aristanut jalkaansa nyt parissa viime treenissä jostain syystä, jota en osaa mitenkään paikallistaa. Ja missään muualla se ei arista kuin treeneissä. Joten sitä on nyt pohdittava ja tehtävä asialle jotain. Niinpä Iippa Kiituri pääsi tekemään sitä, mitä se näyttäisi rakastavan koko sahajauhopäällään. :)
Tänään oli vauvatreenit - eli palattiin takaisin lähtöpisteeseen. Tehtiin suoraa eteen lähettämistä ja takaaleikkauksia yhdellä hypyllä. Noki irtosi jälleen palkalle kuin suurmestari. En voi olla ihastelematta sen taitoa viedä yhdessä kanssani palkka vaikka maailman ääriin, sitten tullaan maailman ääristä lähtöpaikalle, annan Iippaselle luvan lähteä ja se sinkoaa sinne ääriin hakemaan palkkaansa. Se on mainio taito. Niinpä meillä ei ollut mitään hankaluuksia eteen irtoamisen kanssa. Irtoaminen onnistui muutaman tälläisen toiston jälkeen niinkin, että Noki sinkosi kolmen hypyn yli ja vasta sitten palkka lensi sen eteen. Ei siis mitään valmista palkkaa siellä odottamassa ja silti irtosi. Hyvä Noki!
Takaaleikkaus olisi sujunut paremmin, jos Noki olisi malttanut olla tuijottamatta minua lähdössä. Se killitti kuin mikäkin killisilmä minua, eikä meinannut millään tajuta, että voisi esimerkiksi keskittyä katsomaan edessä olevaa hyppyä. Niinpä käytiin tahtojen taistelua ja minua nauratti ihan hurjasti, kun toinen tuijottaa märillä silmillä eikä vaan tajua, että mitä hittoa tässä tapahtuu kun mitään ei tapahdu. Jossain vaiheessa pää kuitenkin kääntyi edes hetkeksi kohti hyppyä, joten päästiin tekemään takaaleikkausharjoitusta. Se sujuikin namialustan avulla ihan hyvin. Toistoja tarvittaisiin kuitenkin vielä.
"Sä ohjaat kauhean lähellä Nokia", sanoi Annina. "Se hakee hyvin noita esteitä, voisit olla kauempanakin esteistä. Kyllä se hyppää, vaikket oo ihan vieressä ohjaamassa."
Niin. "Mutta kun mä en vielä jotenkin yhtään luota sen taitoihin."
Pitäisi kai jotenkin opetella luottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti