Renkaan treenaamisen runsaus parin viime viikon aikana näkyi mahtavana kehityksenä kyseisen esteen osalta! Iippa ei tarvinnut enää katsekontaktia renkaan läpi, vaan pystyimme menemään yhtä matkaa esteelle ja silti ukkeli osasi joka kerralla mennä oikeasta kohdasta läpi. Jipii!
Välistä vetokin oli paljon sujuvampaa kuin muistinkaan.
Ajoittain tuntuu, että voiko Iippasen vauhti riittää, jos kisaamista ryhdytään ajattelemaan. Kun siis vertaan Kolaan, Nokin vauhti on jollain tavoilla todella paljon hitaampaa. Se kyllä juoksee lujaa, ei todellakaan hölkyttele tai hidastele, mutta se ei myöskään räjähdä vauhtiin. Pitäisi joskus tehdä helppoa samaa rataa Kolan ja Nokin kanssa ja videoida ne, että pääsisin näkemään, miten eri tavoin pojat radan suorittavat. Toki Kolalla räjähtävä vauhti menee tällä hetkellä sikäli hukkaan, että minä en pysy siinä vauhdissa (vielä) mukana ja ylimääräinen aika sitten kuluu kaikkeen sähläämiseen - mikä johtaa siihen, että Kolan kanssa ratojen suorittamiseen kuluu varmaankin enemmän aikaa kuin Nokin kanssa. Mutta jos joskus saan Kolan ja oman vauhtini/ohjaamistaitoni kohtaamaan, luulen, että Kolan suoritusajat ovat ihan eri luokkaa Nokiin verrattuna.
Kola syöksyy, Noki juoksee. Siinä se ero.
Voihan se toki olla, että Nokikin jossain vaiheessa oppii ottamaan itsestään vielä enemmän vauhtia irti. Nähtäväksi jää.
Esteet 1-3 sujuivat tosi kivasti. Lähdin itse esteiden 1 ja 2 puolivälistä, joten olimme Nokin kanssa suurin piirtein yhtä aikaa renkaan kohdalla. Hypyn (3) jälkeen ehdin aivan mainiosti kutsumaan Nokin välistävedolla seuraavalle hypylle ja Noki taipui sinne ilman sen suurempia taikatemppuja. (Tässä kohtaa varsinkin näkyy Kolan ja Nokin ero vauhdissa. Kola tekee välistävedotkin _täysillä_, kun Nokilla puolestaan putoaa tuossa kohtaa aika paljon vauhti, kun se juoksee esteiden välistä ja kääntyy seuraavalle hypylle.)
Putkeen (4) irtoaminen sujui jälleen ja lopulta ehdin tekemään persjätön putken jälkeen. Muutamia toistoja siihen tosin sai tehdä, että temppu onnistui, sillä minun kiihtyvyyteni ei oikein vastaa Nokin kiihtyvyyttä.. ;) Lopulta kuitenkin ehdin tekemään persjätön, kun luotin siihen, että Noki tosiaan irtoaa itsekseen putkelle ja minä voin lähteä jo hyvissä ajoin juoksemaan kohti seuraavaa hyppyä.
Loppuosa radasta sujui jälleen pulmitta. Pöytäkin oli Nokilla hyvin muistissa, vaikkas sitä ei olla tehty kai koko talvena. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti