sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

BATin kisoissa

Aamupäivällä kurvattiin Kolan kanssa kokeilemaan taas ykkösissä kisaamista.

Kolan kohtaloksi koitui ensinnäkin se, että se ei edelleenkään hallitse lähtöjä, joissa on jotain erikoista. (Kuten nyt oli rengas.) Se tuli ekasta hypystä ali ja oli ihan turhaa ryhtyä sitä heittämään uudelleen lähtöön tai muutoinkaan keskeyttämään, joten jatkoin rataa edelleen. Kolmoshypyllä Kola lentää kuin ohjus tsiljoonaa jonnekin ulkoavaruuden laidalle, josta saan sen ongittua luokseni. :D Se ei reagoinut kai millään tavalla siihen, että olin rintamasuunta Kolaa kohden ja lähinnä seisoin paikallani. Se meni TÄYSILLÄ. :D

Toinen kompastuskivi olivat kontaktit. Ne menevät tehotreeniin, kunhan lumet taas sulavat. Kola on alkanut jäädä liian ylös istumaan, jolloin etujalat eivät osu maahan. Onneksi alla oli hylly, joten täysin rauhallisesti ryhdyin odottamaan, että herrä Läskipää tulisi sinne mihin kuuluukin. Ja tulihan se. En auttanut kädellä enkä kropalla, koska herra Läskipää kyllä osaa, kunhan viitsii vähän laskea hyperkierroksiaan sen verran, että tiedostaa, missä kohtaa kontaktia istuu.

Kolmas kompastuskivi olivat kepit, jotka menevät myös tehotreeniin. Otan kepit ihan uusiksi 2x2-kepeillä kevään aikana. Palataan kisa-areenoille, kunhan kepit ja kontaktit ovat paremmassa kunnossa.


Nokin kanssa radat eivät tuntuneet yhtään hyviltä. Vaikka videolta ne näyttävätkin sitten ihan ok-tason suorituksilta. Muuri on meidän ehdottomasti epävarmin esteemme. Noki pudottelee muurin paloja ihan liian usein. Jotain pitäisi siis tehdä. Muuri tehtiin radoilla yhteensä 4 kertaa, joten hieman ärsytti.

Ekalla radalla muurin palat lensivätkin. Ja radan toiseksi viimeisellä esteellä sählään ohjauksen kanssa, Noki pudottaa riman ja ohjaan Nokin vielä puomille, vaikka piti ohjata putkeen.

Toisella radalla menee ihan suhteellisen sujuvasti, paitsi että neljännellä esteellä Noki tekee jotain ja rämähtää hypyn päälle. Mieleen jäi vain näky, missä Noki on hypyn päällä jalat ihan solmussa ja rysähtää rintakehä edellä riman läpi. Se astui huonosti tai arvioi ponnistuspaikkansa väärin tai jotain muuta ihmeellistä. Hyppy oli ihan katastrofaalisen huono, eikä Noki missään vaiheessa päässyt hyppyasentoon. Lisäksi puomin jälkeen käännän rintamasuuntaa siten, että Noki väistää hypyn. Enkä tainnut edes käskyttää hyppäämään tai muutenkaan oikein vihjata, että hyppy pitäisi suorittaa.. Huoh.



Onneksi sentään joku asia sujuikin niin kuin olin suunnitellut. Päätin ennen ratoja, että keskityn erityisesti siihen, että putkien jälkeen tiedän, missä Noki on ja ohjaan sitä kunnolla putkesta sukeltamisen jälkeen. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kisoissa ja treeneissä olen unohtanut koiran haltuun ottamisen täysin putken jälkeen. Tänään se sujui. En unohtanut Nokia vaan huolehdin sen haltuuni.

Edes jotain hyvääkin.

(No. Oikeasti fiiliksestä huolimatta menohan näyttää sellaiselta tasaisen varmalta ja luotettavalta. Ainakin Nokin osalta. Se tekee kaiken juuri niin hyvin kuin osaa, eikä sooloile mitään. Tuossa alkaa olla hieman sellaista kyllä-me-osataan -henkeä. :) Eikä minun tarvitse Nokin puolesta jännittää kuin muurilla. Muut esteet se tekee juuri yhtä luotettavasti kuin treeneissäkin. :)

Ei kommentteja: