keskiviikkotreeneissä

Eilisissä Saviojan treeneissä saatiin Tiitiäisen kanssa kehuja. 8) Kuulemma meillä on mahikset vaikka mihin. Se oli mukavaa kuultavaa, tietenkin. Vähitellen alkaa oma itseluottamuskin kasvaa, enkä ehkä enää lähde ihan samalla asenteella radalle kuin aiemmin.

Olen kyllä tähänkin asti yrittänyt aina tehdä hyvän suorituksen, keskittyä ja antaa Tiitiäiselle mahdollisuuden onnistua. Mutta aiemmin nimenomaan olen tosiaankin vain yrittänyt. Ajatellut, että "lähden tästä yrittämään". Eilen päätin, että nyt menen ja teen hyvän suorituksen. Kyllä minä osaan ja pystyn. Ja pystyinkin!

Radan alku (valkoiset pallerot) tehtiin valssaamalla ihan villisti. Valssi ei tunnu omimmalta ohjauskuviolta tällä hetkellä, mutta sain Nokin taipumaan ensimmäisiin hyppyihin pulmitta. Oma ohjaus olisi siitä huolimatta voinut olla parempaa ja sujuvampaa, mutta Tiitiäinen antaa möhläilyt helposti anteeksi ja tekee tahmeudestani huolimatta oikein.

Sannan Seinäjoen kurssin perusteella tuntui helpolta ja selkeältä, kun Anne käski heittämään koiran pakkovalssilla hypylle 5, ettei se vahingossa lipsahda takaakierroksi. Tiesin, miten minun pitää kroppaani ohjata, että Noki tulee pakkovalssiin. Noki ei kertaakaan edes harkinnut lähtevänsä takaakiertoon, enkä minä harkinnut tekeväni ohjausvirhettä! Tiesin, millä kädellä otan Nokin ohjaukseen ja millä kädellä jatkan hypyn jälkeen putkeen ohjaamista. Tuntui hyvältä. :)

A:n jälkeen oli seuraava Seinäjoelta tuttu kohta, kun työnsin Nokin kaukaa hypyille 13-14 ja sitten putkeen. Layeroin keppien oikeaa puolta. Ei ongelmia. Sivuttainen irtoaminen ei haittaa Nokia yhtään. :) Tehtiin pari puhdasta (mutta tuskin ohjausvirheetöntä) rataa.

Toisella kierroksella tehtiin vastaava rata käänteisessä järjestyksessä (eli mustat pallerot). Kuulin kakkoshypyn aikana, kun Anne sanoi treenikaverilleni, että "nyt se ei ehdi", kun saatoin Nokia putkelle 3 aika pitkälle ja layeroin keppien toiselta puolelta. Hetkellisesti ärsyynnyin aliarvioinnista ja pistin kinttuihin vauhtia. Kyllähän siinä sai juosta ja kyllähän minä olin paikalla ihan viimehetkellä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Siitäs sait! ;) Noki kääntyi ehkä hivenen huonosta ponnistuspaikasta hypylle 4, mutta rima ei pudonnut, vaan tehtiin nollarata.

Lopuksi vielä rääkkäsin omia ja Nokin jalkoja ja tehtiin ensin valkoiset pallerot ja sitten vauhtia pysäyttämättä käännyttiin tekemään mustat pallerot. Nollarata. Taas. :)

Minä osaan. Minä osaan. Minä pystyn. Toivottavasti ensi lauantaina Ojangossa en lähde yrittämään nollarataa, vaan menen tekemään nollaradan. Asennetta kehiin!