Sain kovasti kritiikkiä siitä, että teen liian löysin rantein. JÄMÄKKYYTTÄ! Koiraan tiukka ote ja se ote pysyy, ei aleta lötköillä! :) Aloitin radan vääntämisen Nokin kanssa ja alku sujui ihan erityisen mainiosti, kun menin kaaaauas kolmosen taakse kutsumaan Nokia ja "kauko-ohjasin" sen kolmoselle asti. Sitten kaukaa lähetys vitosputkeen. 7-8 oli ensimmäinen vaikea kohta, kun en meinannut saada valssia tarpeeksi ajoissa liikkelle eikä valssin suuntakaan ensin ollut alkuunkaan sitä mitä piti. Seuraava hankala oli hyppy 11, kun Noki valui hirveän pitkälle hypyn jälkeen. Jaakotuksella homma korjaantui ja Noki kääntyi siivekettä nuollen. :) Kepit Noki teki tosi upeasti ja muutenkin loppurata toimi kivasti.
Kontaktit menevät Nokin kanssa superharjoitukseen, kunhan lumet sulavat. Se jää himmailemaan puomin alastulolle, jos jään selän taakse. Kisaaminen on "tehnyt tehtävänsä" ja Nokille on tullut se käsitys, että puomilla juoksen aina sen ohi. Niin kuin ykkösten ja kakkosten radoilla lähes poikkeuksetta juoksenkin.
Kolan kanssa alku piti ohjata eri tavalla. Menin kutsumaan kakkosen taakse, työnsin kakkosen oikealle puolelle ja sitten valssilla kolmoselle ja neloselle. Lopulta tuo kuvio toimi lähes erinomaisesti! :O Oma liikehdintäni 2-3-4 -alueella oli tosi pientä ja Kola liikku lujaa. Kolallekin 7-8 oli vaikea, koska se lukitsi heti ekalla yrityksellä hypyn 21. Toooodella aikaisella hyppyä 8 kohti suuntautuvalla valssilla sain lopulta Kolankin oikealle reitille.
Kola räyhäsi ja karjui ja huusi ja hyppi. Se ei ole treenannut taas kai pariin viikkoon, ja sen huomasi. :D Rimoja lenteli, mutta tyypillä oli ainakin hauskaa. Ja minulla myös. :) Taidettiin lopulta kuitenkin tehdä Kolan kanssa nollarata! :O :O (Vai olisiko joku rimoista pudonnut.. Mutta ei kuitenkaan hyllyä.;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti