Tänään päästiin aloittamaan talvikausi Niinun opissa. Oltiin Nokin kanssa kumpikin täysin läkähtyä, kun ei ole meikäläisten kropat tottuneet näin lämpimiin treenausolosuhteisiin. Mutta eiköhän sitä totuta ajan kanssa. ;)
Noki teki tosi kivasti hommia kuumuudesta huolimatta. Teki nätit kontaktit (keinua lukuunottamatta!! MUR. Keinu pitää ehdottomasti pistää treenilistalla korkealle.), haki kepit tosi kivasti ensimmäisille kepeille vietäessä, suoritti nätisti hypyt eikä pudotellut rimoja. Lisäksi itsellä oli tunne, että osasin tehdä kropallani monia muutoksia liikkumiseen, kun sain Niinulta muutosohjeita. Jes.
Vaikeuksia:
Toinen kepeille vienti oli ihan mahdoton. Minä ohjasin aivan liian myöhään ja Noki ehti kerta toisensa jälkeen lukita putken keppien sijasta. Keinulla Noki kääntyi sivuun ja hidasteli, kun tiesi, että lähdetään vasemmalle eikä eteenpäin. U-putkeen vienti meinasi mennä tosi vaikeaksi. Ihme juttu, miten U-putken kanssa on niin monia pulmia aika ajoin, kun sitten toisina hetkinä siinä ei ole pienintäkään ongelmaa. Esim. eilen Ojangossa kun tehtiin sokeasta kulmasta U-putkeen lähetyksiä, ongelmia ei ollut kertaakaan. Toki täytyy sanoa, että tämän päivän U-ongelma oli ihan tosi vahvasti minun ongelmani. Videoilta näkee, että ihan painamalla painan kropalla Nokia väärään päähän. Nokin pitäisi kyetä lukemaan ajatuksia, että se tietäisi, että haluan sen putken lähimpään päähän. Onneksi on video. Muuten olisi jäänyt ihan epäselväksi, mikä minun liikkeessäni esti Nokia tekemästä "oikein" eli ajatusteni - ei ohjaukseni - mukaisesti.
Kooste tältä illalta, onnistumisia ja epäonnistumisia:
Jossain määrin tuntuu oudolta ja hassulta, että treenaamisessa ei enää niinkään ole kyse Nokin osaamisesta. Että mitä hitsiä Nokin tarvitsee raahautua treeneihin, kun kaikki treeniaika menee minun kouluttamiseeni. Epälooginen ajatus, joo, sillä eipä tätä oikein pelkästään ilman koiraakaan voi treenata, kun tarvitaan se simuloija, joka näyttää, miten pieleen tai oikein mennyt ohjaus vaikuttaa. Mutta silti. Tähän varmaan kestää tottua (ja tokihan Nokilla siis on esim. kontaktien ja keppien kanssa PALJON hiomista, mutta perustekniikka on ihan hyvällä mallilla). Tällä hetkellä on jokseenkin ristiriitaiset tunteet, mutta oletan pääseväni "kärryille" tähänkin tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin. Tuntuu siis jotenkin siltä, että ohjatut treenit menevät Nokin näkökulmasta "hukkaan". Se ei opi ratatreenissä kovinkaan paljon uusia asioita viikottain tai edes kuukausittain. Vain minä opin - jos opin.
Tänäänkin Noki olisi takuuvarmasti osannut mennä U-putkeen heti ensimmäisellä kerralla ja mitä todennäköisimmin tehdä viimeisenä olleet kepit - jos ohjaajana olisi ollut joku taitavampi.
Kolan kanssa agility on vielä tällä hetkellä sitä, mitä se on tähän asti ollut Nokinkin kanssa. Eli yritetään keksiä, miten yhdessä toimitaan ja yritän opettaa Kolalle erilaisia agilityssä tarvittavia taitoja. Kolan kanssa treenatessa minulla on tunne, että pääosa treeneistä menee Kolan opettamiseen. Nokin kanssa ei tunnu enää juuri lainkaan siltä, että minä opettaisin Nokia vaan melkein täysin siltä, että Noki opettaa minua.
Outoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti