pieni paholainen ja kurinpalautus

Pikalla ei selkeästi ole ihan tarkkaa käsitystä siitä, että pitäisikö Kola ottaa tosissaan vai ei. Tai ei ainakaan ollut tähän mennessä. Ilmeisesti nyt on joku käsitys, koska Pieni Paholainen makaa eteisessä ja näyttää Pieneltä Pennulta. Pitäisiköhän mennä lohduttamaan... Juu ei.

Tilannehan siis meni näin.

Kola ja Noki olivat syöneet omat luunsa jo hyvä tovi sitten. Pikalla hommassa ymmärrettävästi kestää, koska hampaat heiluvat. Jossain vaiheessa Pika luopui luustaan ja Kola otti sen - vaikkei siihen periaatteessa ole lupaa. Niinpä tilanteen huomatessani lähdin vaihtamaan Kolan luuta namiin. Ja mitä tekee Pika? Juuri, kun ollaan Kolan kanssa ihan sovussa vaihdettu nami luuhun, Pika tunkee noin 20 sentin päähän Kolan naamasta. VIRHE. Noki ei ikimaailmassa tekisi tuollaista virhettä. Ei olisi ikinä tehnytkään. Eikä varsinkaan siinä vaiheessa, kun se oli elänyt Kolan kanssa samassa taloudessa jo kuukausia.

Siitähän se meteli sitten alkoi. Kola ei tuollaisessa tilanteessa edes saanut mahdollisuutta varoittaa, koska Pika on ylittänyt soveliaisuuden rajat noin sadalla kilometrillä. Niinpä Kola alkoi myllyttää oikein Pohjanmaan kautta. Pika kirkui kuin pistettävä sika ja Kola karjui kuin savannien jellona. Yleensä Kolan myllytykset ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, jolloin Pika vain korkeintaan kaadetaan ja ärähdyksen jälkeen päästetään taas ylös. Mutta ei tällä kertaa. Tällä kertaa Kolan myllytys jatkui jatkumistaan, varmaankin kymmenen sekunnin ajan. (Se on pitkä aika, varsinkin Pikalle. ;) Pika pyöri väkkäränä Kolan jaloissa - ja kirkui. Siis todellakin kirkui suu ammollaan. Ja ihan yhtä ammollaan oli Kolan kita. Minua kuitenkin ehti naurattaa jo siinä kymmenen sekunnin aikana. Kola nimittäin heilutteli omaa kitaansa vain ilmassa, kaukana Pikasta. Kola siis tosiaankin piti kitaansa niin kaukana Pikasta, että pystyin sivusta seuraamaan, ettei Pikalla ollut pienintäkään vaaraa saada osumia. Kolalla ei selvästikään ollut pienintäkään aikomusta purra, joten sen kymmenen sekuntia sai ihan rauhassa myllyttää röyhkimystä, joka on koetellut rajojaan jo päiväkausia.

Ja yhtä nopeasti kuin Kola oli aloittanut kurinpalautuksen, se myös lopetti. Muutaman sekunnin ajan Kola vielä piti häntäänsä tuuliviirinä kohti taivaita, kunnes tassutteli nukkumaan. Lauman järjestys oli palautettu, joten mitä sitä sitten enää murehtimaan.

Ja jos joku tätä lukeva ihmettelee, miksi näin "huolettomasti" suhtaudun Kolan toimintaan, voin kyllä avata suhtautumistani hieman.

Faktahan siis on se, että seurasin tietenkin tilannetta tarkasti koko ajan. Jos Kola olisi (täysin tavoistaan poiketen) ryhtynyt oikeasti käyttämään hampaitaan, olisin tietenkin mennyt väliin. Lisäksi olisin kyllä jollakin keinolla pyrkinyt keskeyttämään myllytyksen, jos olisi ruvennut näyttämään siltä, ettei Kola itse kykene pysäyttämään käyntiin hyrähtänyttä moottoriaan.

Ja tärkein syy, miksen mennyt väliin: Olisin joutunut kohdistamaan Kolaan aggressiota (eli joko karjaisemaan tai vaihtoehtoisesti tarttumaan Kolaan kiinni), jolloin Kola ei mitä todennäköisimmin olisi kyennyt heti käsittämään, kuka siihen aggressiota suuntaa. Kolan ensimmäinen oletus olisi mitä todennäköisimmin ollut se, että Pika tekee vastahyökkäyksen alistumisen sijaan. Ja mitä Kola olisi silloin tehnyt? Vastannut kiinni käymiseen kiinni käymisellä. Ja kaiken tämän lisäksi, kun se olisi jossain vaiheessa tajunnut, että aggression lähde olenkin minä, se ei olisi enää luottanut siihen, että se saa pitää Pikan kurissa ja nuhteessa, mikä olisi pahimmassa tapauksessa rikkonut Kolan luottamuksen Pikaan.

Pika jatkaa uniaan eteisessä.  ...ja toivottavasti on taas hieman viisaampi ja osaa lukea tilanteita jälleen vähän entistä paremmin.