Eilen maanantai-illan treeneissä tuntui taas siltä, että miten Pika voikin olla jotenkin niin taitava. :) Joojoojoojoo, siinä on varmasti sitä "mun mussukka on viksumpi kuin sun mussukka kun katson näiden vaaleanpunaisten linssien läpi!" -juttua. Mutta silti.
Ensinnäkin työmoraali ja innostus yhdessä tekemiseen. Se on ollut jotenkin sisäsyntyisesti olemassa ihan koko ajan. Lenkillä Pika saattaa olla kovinkin tottelematon ja syö kakkaa kuin maailman suurin kakkaimuri eikä kuuntele ja syö kotona kenkää ja kiusaa Nokia. Mutta kun mennään aksahallille, kaikki muuttuu. Pika on kuulolla tauotta. Se tarjoaa tekemistä ja pyrkii olemaan yhteistyössä ihan koko ajan. Sitä ei kiinnosta muiden koirien seura tai muut ihmiset.
Aksahallilla se tuntuu osaavan asioita, joita en ole sille edes opettanut. "Kuolleelle" lelulle juokseminen tuli Pikalle ihan uutena juttuna lauantaina. Ei pienintäkään ongelmaa. Ihan kuin se olisi tehnyt paikallaan olevalle lelulle juoksemista aina. Uutena treeninä tehtiin etupalkalle juoksemista niin, että Pikan piti ennen etupalkkaa noudattaa ohjaustani. Ei pienintäkään ongelmaa.
Takaakiertoja on tehty toistaiseksi vielä tosi vähän. Eikä koskaan niin, että lelu olisi siivekkeen takana odottamassa. Nyt kokeilin tätä tapaa. Sillä hetkellä ei ollut apukäsiä tarjolla, enkä jaksanut napata miltei kymmenkiloista jässikkää kainaloon joka kerta, kun vein lelun siivekkeen taakse. Niinpä käskin Pikan istumaan arviolta 1,5 metrin päähän siivekkeestä, kävelin siivekkeelle, pudotin lelun näyttävästi siivekkeen taakse ja lähetin Pikan kiertämään. Ei pienintäkään ongelmaa. :O Ja ihmeellisintä tässä on se, että Pikan kanssa ei paikallaan istumista ole treenattu missään muualla kuin ruokakupin kanssa kotona. Melkeinhän siinä nousee kyynelet silmiin, kun pikkumies pönötti tiukassa istumisasennossa tärkeän näköisenä ja odotti, että vein lelun siivekkeen taakse. Sitten se kirmasi vapautuskäskystä ja ohjauksen saattelemana lelulle ihan kuin olisi tehnyt tätä treeniä jo ties kuinka pitkään. :D
Myös siivekkeiden välistä kuolleelle lelulle juokseminen toimi ensimmäisestä kerrasta. Vietiin Pikan kanssa yhdessä lelu siivekkeiden taakse. Ensin yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen siivekeparin välistä Pika juoksi lelulle minun juoksustani yhtään häiriintymättä. Ja tarvitseeko edes sanoa, että tätäkään ei olla tehty koskaan aiemmin.. ;) (Tähän mennessä edessä on aina ollut joku heiluttamassa lelua.) Otettiin treeniä myös niin, että Annina oli maalissa heittämässä lelua eteenpäin, kun kolmen siivekeparin jälkeen kuolleelle lelulle pysähtyminen aiheutti Pikassa kuperkeikkailmiön. :D Rassu ei hallinnut nelitassujarrutusta vaan etujarrut menivät lukkoon takakinttujen jatkaessa juoksemista. :D
Mainio, mainio pikku-ukko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti