vuosi 2012

Tänään Lehtosen Sannan kurssilla kisaavien koirakoiden tehtävänä oli pohtia, mitä tavoitteita vuonna 2012 on saavutettu. (Tai jotain tähän suuntaan se tehtävänanto oli..) En sitä asiaa kurssin aikana niinkään pohtinut, koska penturyhmän koirakoilla oli muut pohtimistehtävät. Mutta ryhdyin miettimään asiaa kotimatkalla.

Viime vuosi oli kaiken kaikkiaan aivan älytön. Siis tavoitteiden saavuttamisen osalta. Mutta katsotaanpa ensin, miltä oma osaamiseni näytti jotakuinkin vuosi sitten samaisella Sannan kurssilla Nokin kanssa. (Voin paljastaa, mitä videolla näkyy: Oma liikkumiseni on ihan kauhean nykivää. Juoksen. Jarrutan. Juoksen. Tuijotan Nokin hyppäämistä, sitten kiihdytän ja jarrutan ja pysähdyn ja liikun nykivästi.)


Tuohon verrattuna oma liikkumiseni on muuttunut määrätietoisemmaksi. Olen yhä edelleen usein hukassa ja jään ihan turhaan tuijottamaan Nokin hyppyjä. Mutta ei liikkumiseni tuolta kyllä enää näytä, se on varmaa. Videolla näytän ihan siltä, että jalat vain kuljettavat omatoimisesti vartaloani, joka nytkähtelee ennakoimattomassa kyydityksessä sinne tänne.

Tärkein tavoitteeni vuodelle 2012 oli oppiminen ja kehittyminen. Ja sitä on onneksi tapahtunutkin. Noki on varmasti saanut itseluottamusta kaiken treenaamisen ja kisaamisen aikana ja minun ymmärrykseni lajista on kasvanut.

Mutta entä ne konkreettisemmat tavoitteet?
Suoraan sanottuna vuonna 2012 tavoitimme Nokin kanssa ne kaikki tavoitteet, mitkä minun ajatuksenani oli tavoittaa koko Nokin eliniän aikana. Huimaa.

Tärkein tavoite vuodelle 2012 oli nousta jossain vaiheessa kolmosiin. Se tehtiinkin. Huhtikuussa.

Sen jälkeen tavoitteena oli saada nolla joskus kolmosista. Nolla saatiin toisista kolmosluokan kisoista.

Kaaaaukaisena tavoitteena sitten-joskus-ennen-Nokin-kisauran-loppua -tavoitteena oli saada serti. Serti saatiin neljänsistä kolmosluokan kisoista.

Salaisena todennäköisesti-jää-tavoittamatta -tavoitteena oli päästä joskus SM-kisoissa seuran maksijoukkueeseen. Täysin salamana kirkkaalta taivaalta yhtäkkiä oltiinkin tilanteessa, että meidän piti edustaa seuraa jo kesällä 2012 joukkueessa. Se oli ehdottomasti vuoden tyrmäävin juttu. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että en halua lähteä SM-kisoihin noin vähäisillä kolmosluokan starteilla, mutta sinne mentiin ja tehtiin ihan sujuva vitosen arvoinen ratakin.

SM-kisojen jälkeen oli pakko tarkastella hamassa-tulevaisuudessa -tavoitteita uudemman kerran. Päätin, että päätavoitteemme tuleville vuosille on päästä SM:n yksilökisoihin joku päivä. ..Ja sitten kävi niin, että vuoden 2012 toiseksi viimeisenä päivänä saimme Nokin kanssa ensi kesän SM-yksilönollat kasaan.

Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että vuodessa tavoitin kaiken sen, mitä vuoden alussa pystyin vain vaivoin edes kuvittelemaan. En osannut tuolloin edes muodostaa ajatuksen tasolla sen korkeampia tavoitteita. Yksilö-SM:t ja se on sitten siinä. Siihen huipentuu meidän tie ja ... ja mitä sitten? Noki jää eläkkeelle. Se oli ehkä se ajatus. Että kun päästään yksilöstartteihin, Noki on jotakuinkin 7-9 -vuotias ja sen jälkeen pidetään kisakentillä vain hauskaa.

En kuitenkaan ajatellut jättää Nokia eläkkeelle nyt, kolmen vuoden iässä.. ;) Niinpä lienee pakollista muodostaa uusia tavoitteita.

Mitä vuonna 2013? Entä sitä seuraavana? Tai sitä seuraavana?
Tärkein tavoite on edelleen oppia ja kehittyä. Löytää Nokista vielä lisää vaihteita ja nauttia yhdessä tekemisestä. Lisäksi tavoite on päästä uudelleen yksilöstartteihin SM-kisoihin ja mielellään toki parantaa vuosi vuodelta SM-sijoitusta. Olisi myös huikeaa päästä joskus sanomaan, että "Noki on tällä hetkellä parhaiten SM-tasolla menestynyt maksiperro."

Tämän vuoden aikana haluaisin saada jälleen SM-nollat kasaan ja nostettua nollaprosenttia reilusti ylöspäin. Lisäksi tavoitteena on lopettaa kokonaan Nokin hyppyjen tuijotteleva ihailu ja oppia valssaamaan.

Saa nähdä, miten käy. :)