Tänään valssit, peruskäännökset ja niistopersjättö sujuivat jo lähes kuin aikuisen koiran kanssa tehdessä! :) :) Edelleen minun oma hahmotukseni Pikan liikkumisen nopeuden, esteen lukitsemisen ja yleisen estehakuisuuden suhteen on hataralla pohjalla. Mutta tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa uskalsin oikeasti luottaa, että Pika tekee, vaikka minä lähden jo kohti seuraavaa estettä. Jesjesjes.
Ehdittiin tehdä kaikki kuvan treenit, mikä yllätti täysin. Aloitettiin valkoisista palleroista. Valssi kakkoselle, peruskäännös kolmoselle, valssi neloselle ja peruskäännöksellä vitosen kautta kutoselle. Ei ongelmia. 8) Uskalsin lähteä kakkoselta ja nelosen valssinkin uskalsin tehdä kohti ponnistuspaikkaa enkä valuttanut valssia taaksepäin. Jihuu! On lähes äimistyttävän outoa, miten hyvin Pika kääntyy peruskääntämisellä. Noki ei sellaisesta puuhasta tajua mitään, koska sille ei sitä ole koskaan opetettu. Harmi kyllä. Pika kääntyi kolmoselta ihan pelkällä peruskäännöksellä yhtä hyvin kuin Noki vahvalla jaakotuksella. Tämä todellakin vaatii totuttelua.
Valkoisten neliöiden suurin JES oli se, että kun tein niistopersjätön kolmoselle, en jäänyt aivovammapotilashenkisesti odottelemaan Pikaa niistoon, vaan näytin hypyn ja lähdin sitten jo juoksemaan kohti putkea. Pitää vain muistaa persjätön jälkeen katsoa Pikaa (huoh.. ;), koska muuten se lähtee kohtalaisen sokkona vain juoksentelemaan jalkojeni liikkeen suuntaisesti ilman määränpäätä.
Mustien neliöiden kanssa meinasi alkaa naurattaa (paitsi oikeasti alkoi vain hengästyttää), koska muutuin kyttyräselkäiseksi kääpiöksi putken jälkeen, kun yritin vammailla Pikaa neloshypyn käännökseen. Oikeastaan kyse oli siitä, että luovutin jo suoran putken aikana ehtimisen kanssa. Pikan nopeus voittaa ihan sata-nolla minut, joten epäusko sai kyyristymään mutkalle ja luopumaan lujaa juoksemisesta.
"Emmäehimillään!!!!"
"Ehditpäs, kun juokset. Uudestaan."
...yritys uudestaan...
"En ehdi!!"
"Juokse kunnolla ja lähde ajoissa liikkeelle. Uudestaan."
...uusi yritys...
"...Uudestaan."
..uusi yritys..
"No nyt se nelonen oli hyvä, mutta mitä sä jäit sinne seisoskelemaan etkä lähtenyt kohti vitoshyppyä? Uudestaan."
"No ku mä.."
"Uudestaan."
Voi läähk ja puuhk! Saatiin kyllä lopulta taisteltua tuokin pätkä alusta loppuun, vaikka epäusko ehtimisen suhteen meinasi voittaa.
Tänään tosiaan tuntui ihan agilityltä se tekeminen. Vaatii varmasti ihan hillittömän määrän toistoja, ennen kuin saan Pikan rytmin taottua omaan kroppaani niin vahvasti, että tiedän, milloin pitää kiihdyttää ja milloin jarruttaa. Mutta juuri tälläistä treeniä se yhteisen rytmin löytäminen vaatii! :) Tätä lisää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti