Jos keinu sujuisi oikeasti kunnolla, olisi tänään tehty mitä todennäköisimmin kaksi nollaa. Ensimmäisellä radalla ei ollut ainoaakaan putkea, mikä tavallaan yllätti, mutta toisaalta Mujuselta ei voinut muuta odottaakaan.. Keinu oli kolmanneksi viimeinen este ja sen jälkeen TIESIN, että on erittäin suuri riski, että koira hyppää maalihypyn eikä sitä hyppyä, joka piti hypätä. Pahuksen keinu sujui kuitenkin niin huonosti, että jouduin keskittämään ajatuksen siihen. Ja kun näin pääsi käymään, unohdin miettiä toiseksi viimeistä hyppyä. Siihen asti rata oli ollut sujuvan tuntuinen nolla. Ja sen keinun jälkeen rata oli HYL. Hyvä mieli kuitenkin, koska tekeminen oli jälleen erittäin luotettavaa ja sujuvaa yhteistyötä (keinua lukuunottamatta).
Toisella radalla päästiin Mujusen toiseen "omaan" juttuun eli suorien putkien kimppuun. Keskityin niin vahvasti radan alkuosaan ja sen ohjaamiseen, että sitten kun ennakolta vaikeimmaksi uskomani kohdat oli suoritettu, lipesi homma hanskasta.
Kolmannella radalla eiliset Niinulan treenit ja edellisen radan suorat putket alkoivat todellakin painaa jaloissa. Keppien jälkeen jalat hyytyvät ja jään ihan jälkeen. Tätä edesauttoi se fakta, että todella moni koira oli sössinyt kepeillä, joten päätin tehdä ne niin tarkasti, että siinä ei ainakaan virhettä oteta. Eikä otettukaan. Aika monessa kohdassa Noki joutuu katsomaan minua, kun jään jälkeen tai en kerro seuraavaa estettä kunnolla. Niinpä rata oli vähän kangerteleva. Nolla kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti