torstai 20. helmikuuta 2014

Erilainen pohja, erilainen vauhti

Pikan nopeuteen vaikuttaa aika selvästi alusta, millä se treenaa. Tiistain treenit olivat Akatemialla, jossa alusta on liian pehmeää ja epätasaista hiekkaa. Rata oli alun suoran pinkomisen jälkeen yhtä kääntymistä ja mutkaputkea, joten Pika jaksoi ehkä viitisen minuuttia tehdä hyvällä vauhdilla ja innosta puhkuen. Ikävä kyllä minä tein tyhmästi, ja jatkettiin vain treeniä, vaikka Pika oli selvästi jo hidastunut. Viimeinen suoritus sitten oli jo ihan todella löntystelyä. Jäi paha mieli ja tuli tehtyä päätös, että ei sellaisia treenejä enää koskaan, kiitos. Lupasin itselleni ja Pikalle toki myös, että jatkossa tehdään meidän treenivuoro pätkissä ja lopetetaan ennen kuin voimat loppuvat.

Lepopäivän jälkeen mentiin tänään Timon treeneihin Ojankoon. Hyvä pohja - joskin vähän turhan kuuma turkin määrään verrattuna - ja pätkityt treenit. Näistä seurasi, että treenit sujuivat vauhdikkaasti, hyvällä fiiliksellä ja jälkikäteen tuntui taas, että mehän osataan vaikka mitä. :) Harmi, ettei homma tullut videoiduksi, koska olisi ollut kiva nähdä toimivalta tuntunutta yhteistekemistä ulkopuolisen silmin.

Tehtiin rataa pätkissä 1-7 ja 7-15 ja sen lisäksi puomia erillisenä esteenä. Pika reagoi valsseihin aivan tyrmäävän tehokkaasti - ikään kuin siihen olisi asennettu ohjauksentehostin. Se kokoaa itsensä aika todella hyvin ja laskeutuu käännökseen ohjattuna hypyltä jotakuinkin niin lähelle kuin laskeutua voi. Tämän huomasi esim hypyllä 2. Myös vitoselta kääntyi tosi näppärästi, kuten myös seiskalta takanaleikkauksella. Kymppiputkelle Pikamies irtosi ihan todella taidokkaasti joka kerta - vaikka ennen suoritusta sanoin Maijalle, että "tää ei tuu onnistuu Pikan kanssa". Yhdellätoista sylkkäri toimi loistavasti ja kolmelletoista sain lopulta tehtyä sellaisen valssin, että pääsin hyödyntämään Pikan ohjaustehostinta.

Tänään rimat tuli vahingossa nostettua neljäänkymmeneen. :D En tajunnut tarkistaa ennen treenin alkua, että missä korkeudessa rimat oikeastaan ovatkaan. Ja kun rimat eivät tippuneet kai kertaakaan ja eteneminen oli ihan normaalia Pikachua, niin huomasin rimankorkeuden vasta, kun oma vuoromme päättyi. Oho. ;) No, ainakin Pikan hyppytekniikka on sen verran kohdillaan, ettei sen etenemisestä erota viiden sentin korotusta mitenkään. Ja todennäköisesti tämä meni parhaiten juuri näin, että minä en tiennyt nostetusta korkeudesta, jolloin ohjasin aivan samoin kuin matalammillakin korkeuksilla.

Ei kommentteja: