Jos Noki on hyväluonteinen, niin on kyllä samaa sanottava myös Pikasta. Toki Pikassa rasittaa aika ajoin enemmän ja vähemmän sen itsenäisyys ja omaehtoisuus - aina ei vaan voi muistaa esim. omaa nimeä.. Mutta noin muuten sen luonne on puhdasta kultaa. Se suhtautuu ympäristöönsä avoimen uteliaasti ja muihin koiriin rohkean ystävällisesti. Se ei hermostu pennuista, ei uroksista, ei vedä mitään panokorvafiiliksiä nartuista. Se ei ole tungetteleva ihmisiä tai koiria kohtaan, mutta menee silti hyväntahtoisesti luokse.
Tänään käytiin koko lauman voimin moikkaamassa pikkuveljen ja Main kotiin muuttanutta Taimia. Taimi on varsinainen pakkaus. :D Iloinen, rohkea ja silti harvinaisen nopeaoppinen Kolan suhteen. Käytiin ensin hihnassa ulkona ja Kola suhtautui Taimiin erittäin hienosti (eli välinpitämättömästi). Kun Pika ja Taimi päästettiin hihnasta irti, Taimi kävi Kolan luona sen verran, että Kola murahti kerran. Ja sen jälkeen Taimi osasi hirmuisen hyvin pitää Kolaan etäisyyttä. Toki kerran unohtui,että herra Hirviö on herra Hirviö, ja vahingossa tuli hypättyä Kolan selkää vasten - mutta kun siitä sai äänekkäät lähtöpassit kohti vehreämpiä niittyjä, niin sen jälkeen saattoi ihan hyvin kulkea ihan Kolan vierestä häntä pystyssä, mutta Kolaa härkkimättä. :)
Pika rakastui Taimiin ihan täysillä. Ei siis mitenkään sillä tavalla, että "humppaan sinut puhki!" vaan sillä tavalla pentupainihengessä. Taimi taitaa tällä hetkellä 13-viikkoisena olla Pikan kanssa samaa henkistä ikätasoa.. :D Pikan karvatuppoja lenteli ilmassa, kun pilkku ja pörrö ottivat toisistaan mittaa. Pika piippasi aika ajoin kuin vinkulelu, kun Taimin naskalit venyttivät korvista ja poskista. Mutta kun Taimi oli kiljaisun seurauksena päästänyt nahkasta irti, loikkasi Pika välittömästi takaisin jatkamaan painia. Pika oli aivan läkähdyksissä, kun painia oli jatkunut yli 2 tuntia. (Turkki lähtee 8 päivän päästä, kun pidetään Katjan kanssa turkkitalkoot.)
Tältä touhu siis näytti sen reilun kahden tunnin ajan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti