lauantai 1. helmikuuta 2014

niskakenottaja

Pika osaa rauhoittua, kun sitä tarvitaan. Junassa matkalla Lahteen Pika pötkötteli vähitellen täpötäydeksi muuttuneen vaunun lattialla Nokin seurassa. (Videolla matka on juuri alkanut, joten tilaa on vielä tuossa vaiheessa ruhtinaallisesti. Ei ollut enää 10 minuutin päästä.) Metrossa oli ensin vähän läähätyttänyt, kun ensimmäistä kertaa elämässä joutuu ihmeelliseen huoneeseen, joka suhisee, jarruttaa, kiihdyttää, piippaa ja kohisee. Onneksi samaan vaunuun viereiselle penkille sattui kaksi pikkupoikaa ja vastapäiselle penkille kaksi pikkukoiraa omistanut nainen, joten Pika ja Noki saivat näiltä kolmelta rapsutuksia niin yltäkylläisesti, että Pika unohti läähättelynsä ja nautti huomiosta. :)

Mutta tottahan toki Pika osaa myös espanjanvesikoirien ylpeyden: haukkumisen. Pikan haukku eroaa isojen haukusta huomattavasti. Välillä voi haukkua normaalistikin, mutta ihan parasta on niskakenokarjunta. Pika avaa äänitorvensa ja tuuttaa menemään.


Ei kommentteja: