yksilöhyppäri

Yksilöradalla saatiin Nokin kanssa tehtyä virheettä ne kohdat, jotka oletin radan meille vaikeimmiksi. Ennakoin, että ennen keppejä ollut rima on todennäköinen putoaja. Seuraava vaikea oli keppien jälkeen oleva okseri. Tein rohkean vedätyksen okserin ohi ja Noki tikutti kepit uskollisesti loppuun asti. :) :) Putken jälkeen tuli koko radan Nokille vaikein hyppy. Tiukan käännöksen poikittaiset hypyt ovat putoilleet ihan liian usein, joten päätin ehtiä tekemään sylivekin hypyn eteen, jolloin Noki on paremmalla linjalla ponnistamassa. Ja sehän toimikin! Harmi kyllä keskittyminen oli niin vahva sille hypylle, että oma pakka sekosi. Jäin muurin väärälle puolelle ja loppu on  historiaa. Joudun tekemään vähän yllättäen takanaleikkauksen, joka ei ollut missään määrin pakollinen. Ja sitten en enää pystynyt hahmottamaan, miten kaksi seuraavaa hyppyä ohjaan, joten päädyn vielä toistamiseen väärälle puolelle, jolloin lähestyminen pituudelle meni ns. perseelleen. :D

Virheet menevät siis puhtaasti minun piikkiini. Noki olisi tehnyt nollan, jos en olisi niin vahvasti sabotoinut. ;) No, ehkä ensi vuonna sabotoin edes vähän vähemmän.