tiistai 14. lokakuuta 2014

leijailen

Tänään oli Nokin vuoro päästä treenaamaan. Edellisistä treeneistä onkin pieni ikuisuus. En edes muista, koska Nokin kanssa on viimeksi käyty ohjatuissa treeneissä.

Noki veti hihnassa niin kovasti, että meinasin kaatua Niinulan portaissa. Sisälle päästyä meteli oli aikamoinen, kun Noki pomppi tasajalkaa ja karjui.

Paras Noki.

Tehtiin ensin valkoiset neliöt. Minä tönäisin huolimattomasti putkeen kolme, joten Noki meni pariinkin kertaan putkeen 16. Sain ohjeen KATSOA koiraa (vitsi, mikä ylläriohje!) ja sen jälkeen homma alkoikin sujua. Noki irtosi neloshypylle vaivattomasti ja sen jälkeen serpentiini seiskalle asti meni ihan omalla painollaan. Pääsin irtoamaan seiskalta niin hyvin, että ehdin ohjaamaan kympin ongelmitta. Ekalla kerralla vain hairahduin siihen, mihin Nokin kanssa ihan todella liian helposti hairahdan: oletan. Oletin, että Noki kyllä menee ja oletin että se kyllä lukee rataa edessään. Ja niin se lukikin. Mutta kun mikään minussa ei ohjannut kympille, Noki joutui katsomaan minulta tarkennusta putken 9 jälkeen. Ja vasta, kun tarkensin ohjaustani, se lähti kympille. Aikaa meni hukkaan siinä vilkaisussa, kun olisin ihan hyvin voinut antaa ohjeen kympille menosta jo ennen vilkaisua.

Mustilla palleroilla pääsin taas nautiskelemaan Nokin irrottamisesta esteillä 3, 8 ja 14. Sillä silmänräpäyksellä, kun Noki lukitsi seuraavan esteen, minä lähdin pinkomaan kohti radan jatkoa. Sain ihan hillittömiä etumatkoja ja sisäinen onnen hyrinä olisi ehkä kuulunut minusta ulos asti, jos oltaisiin kuunneltu hiljaa.

Ja koska tänään oli superpäivä, pääsin testaamaan Nokin kanssa uutta ymmärrystäni rytmillä kääntämisen suhteen. Mustien palleroiden radalla pääsin irtoamaan kolmoselta niin hitsin hyvin, että olin kutosella ja seiskalla paljon ennen Nokia. Näin ollen pystyin rytmillä ja matalallla kädellä kääntämään Nokin seiskalta A:lle. Ensimmäisellä yrityksellä sain Nokin kääntymään ja hyppäämään kauniisti peruskääntämisellä, mutta tilanteen hämmästely ja ihan kirjaimellinen ihastelu sai aikaan sen, että jähmetyin suolapatsaaksi ja vain nautin näkemästäni: Noki reagoi rytmiini ja minä osasin valita rytmin tilanteeseen sopivaksi. Tilanteen ihastelun takia rintama jäi kohti keinua, joten sinne Noki sitten menikin. Niinu käski rytmittämisen jälkeen korjaamaan rintamasuunnan sinne, mihin Nokin haluan. Otettiin alusta uudelleen - ja niin se vain toimi: Noki kääntyi kuin ajatuksen voimalla. Minä en tehnyt mitään muuta kuin pudotin vauhtiani ja käänsin rintaman kohti A:ta. Maagista. Ihan niin kuin olisin vihdoin oppinut puhumaan agilityä. Jos tämä ohjaustapa jatkossakin toimii Nokiin yhtä tehokkaasti kuin mitä se nyt kahtena päivänä on toiminut, jäävät vastakäännökset vielä nykyistäkin vähemmälle. Ei ole mitään tarvetta vastakääntää, kun rytmi on ainakin tällä hetkellä niin hemmetin tehokas ohjaus.

Meitsi leijailee ilmassa tämän takia. Varpaat ei kosketa maata.

Pikkarin kanssa käytiin tekemässä neljä A:ta ja hyvin se nakutti jokaisen suorituksen kontaktille. Lisää näitä. :)

Ei kommentteja: