perjantai 2. tammikuuta 2015

HELLOOOOOO HANDSOME!

Pikkarin sydän sykkii rakkauden sanomaa. Sydän lyö pum pum pum! kuten Jari Sillanpää kuvaavasti laulaa. Nokille.

Pika ei ole koskaan ollut mikään nuolemiskone. Se ei nuoleskele ihmisiä tai koiria. Paitsi nyt se nuoleskeli silmät puolitangossa Nokin leveää ihanaa hehkeää rintakehää. Sllllurpps.... Ssssssllllurrppppsss...

En ensin tajunnut, että mistä ihmeestä tässä on kyse. Tarkasti Nokin rintakehän mahdollisten haavojen varalta. Ei haavoja. Outoa. Noki istui hivenen äimistyneen näköisenä, kun pikkumies nautiskeli rintakarvojen mausta. Mutta selvisihän se sitten, kun Pikkari alkoi päästä tunnelmaan. Häntä vispasi terhakkaasti ja se asetteli päätään Nokin hartioille. Kolan läsnäolo selvästi vähän jännitti Pikaa - oli sillä sen verran järkeä päässä suurista rakkauden tunteista huolimatta. Pika siirtyi nuoleskelemaan Nokin kaulaa ja vispasi häntäänsä. Pakko Nokinkin oli tajuta, mistä on kyse, kun minäkin sen näin ja tajusin. Mutta ainakaan toistaiseksi se ei keskeyttänyt Pikan toimintaa eikä näyttänyt edes erityisen ahdistuneelta.

Homma jäi kesken, kun tuli iltalenkin aika. Ehkä vikittely jatkuu myöhemmin ja pääsen näkemään Nokiltakin jotain kannanottoja.

On tätä oman lauman luontodokkaria vaan kovin jännittävää seurata.

Ei kommentteja: