"Mör?"
Havahdun ääneen. Ei tarvitse edes raottaa silmiä, sillä tiedän tilanteen. Pika nukkuu sängyssään. Kola nukkuu sängyssään. Vain yksi ei nuku sängyssään. Silmät suljettunakin tiedän, että Noki seisoo makuuhuoneen ovella ja ilmoittaa, että ei pääse sänkyynsä.
"Mör."
Pakko avata silmät. Ojennan käden sängyn reunan yli ja näytän Kolalle kädellä suuntaa.
"Tuu, Kola. No tuu nyt.."
Kola tietää ihan yhtä hyvin kuin minä. Se alkaa vääntäytyä vaatekaapin edessä olevasta pedistään - eikä ehdi edes käteni alle rapsutettavaksi, kun Noki on jo livahtanut omaan yksiöönsä Kolan sängyn ohi. Hädin tuskin hereillä oleva Kola mötkähtää takaisin petiinsä. Kola huokaisee ja Noki on jo reporankana omassa piilopaikassaan.
Päiväunet jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti