MYLLYTI MYLLYTI!

Kotiin saapuessani Pika mitä ilmeisimmin oli kerrassaan törkeä. Kola vihaa sitä, kun Pikkari nuuskii sen sukukalleuksia - etenkin, kun Kola moikkaa töistä saapuvaa allekirjoittanutta. Mutta silti Pikan on vaan pakko pikkuisen nuuskaista. Tällä kertaa onnistui nähtävästi olemaan sen verran törkeä toimissaan, että Kolalla meni lopulta käpy aivan jäähän. Kola alkoi luennoida talouden sääntöviidakosta oikein suurella äänellä. Epäselväksi jäi, kuinka paljon Pika luennosta kuuli, sillä se kirkukarjahteli vastalauseita. Se köllötti Kolan jaloissa selällään kuin koppakuoriainen ja ääni muistutti aavistuksen pussipirua. Sellaista kiukkuista rääyntää. Ei vaan pikkuapina antanut periksi, ei millään.

Kola luennoi oman aikansa, enkä viitsinyt asiaan sen kummemmin ottaa kantaa, koska Pikkaria ei lennätelty mihinkään niskapers-otteella. Kunhan vain läksytettiin ääntä käyttäen - ja mitä ilmeisimmin ihan ansaitusti. Luento kesti kuitenkin sen verran pitkään, että Tiitiäinen ehti ensin ahdistua suuresti ja sitten todeta, että "nyt muuten pistetään tuo ärsyttävä pikkuäijä pakettiin!" Tiitiäinen-rassukka asteli ahdistusta puhkuen ja kumartui tehottomasti murahtaen ärjyvää Kolaa ja pussipirumaista Pikaa kohti. Eikä pokka sen pidemmälle sitten riittänyt. Siinä se kumarteli ja jumiutui, kun ei keksinyt, miten etenisi. Tokaisin Nokille, että "elä sinä mene siihen sekaantumaan" ja Noki poistui helpottuneen näköisenä kauemmas.

Lopulta Kola oli sanasensa sanonut. Noki tulkitsi tilanteen niin, että "nyt apulaisseriffi tulis ja pistäis sen pikkunilkin lopullisesti matalaksi!" ..tosin Nokia ahdisti niin, että se tutisi kuin haavanlehti. Pikaakin jännitti vielä, vaikka Kola olikin jo osansa hoitanut. Lopulta apulaisseriffi lähti ratkomaan tilannetta: Noki murisi. Murisi. ...Nuoli Pikan silmiä. Ja murisi sitten lisää. Ja nuoli. Ja murisi. :D Huh, hirveä työ pestä jälkipyykkiä riidan jälkeen! ajatteli Noki aivan varmasti.

Komppu rauhoittui lopullisesti, kun vihdoin uskoi, ettei se ole saamassa minulta kurinpalautusta ärjynnästään. Noki sitä vastoin kantoi huolta ja ärtymystä sydämessään pidempään, sillä lenkillä se ei edes harkinnut, että suostuisi takaa-ajoleikissä juoksemaan pupun roolissa. Kumpikin mustavalkoinen kieltäytyi tehokkaasti ja päättäväisesti olemasta pupu, sillä hemmetti sentään! Äijiähän tässä ollaan, eikä mitään kaneja! Juokse ite edellä, jos haluut, mä en ainakaan juokse!

Niinpä ne juoksivat sitten kylki kylkeä vasten ja rinta rinnan.