kyllä tämä tästä :)

Viime käynnistä fyssarilla jäi mielikuva, etten voi juosta koirien kanssa treenikentällä. Keskittyminen menee liikaa koiriin, enkä keskity jalkoihini. Tässä kohdassa olen tuhma ja tottelematon. Olen käynyt treenaamassa puomin vieressä hölkkäämistä nyt kolme tai neljä kertaa ja se on tuntunut kerta kerralta vaivattomammalta. Ja parilla viimeisellä hölkkätreenikerralla olen tehnyt myös jotain vähän haastavampaakin kuin pelkkää puomin juoksuttamista.

Tällä kertaa tehtiin jo sellaista, missä ensin vaihdoin kävelystä hölkkään, sitten loivaa kääntymistä putken suuntaisesti, sitten vauhdin kiihdyttämistä ja loppuun nopeampi suunnanmuutos. Ja se tuntui juuri sopivan haastavalta. Pitkän hyppysuoran aikana pääsin harjoittelemaan pidemmän pätkän hölkkäämistä ja keppien läpi pujahtaessani testasin polven toimivuutta käännöksessä. Hyvin toimi! Polveen ei sattunut ja jalka tuntuu kerrassaan tukevalta. :) Aivan superduperia. 

En osaa pelätä, että koirat kaataisivat minut. Eivät ne tee agilityssä ennakoimattomia suunnanmuutoksia, vaan menevät sinne, mihin ohjaan. Ajatuksena ei ole ihan lähiviikkoina lähteä haastamaan polvea niin, että tekisin ohjauksia, joihin tullaan lujaa ja joista on pystyttävä poistumaan lujaa. Toisin sanoen en tarkoitushakuisesti pistä itseäni tilanteeseen, jossa omalla kömpelyydelläni jäisin koirien jalkoihin ja altistaisin jalan kaatumiselle. Mutta niin kauan, kun mennään koirien kanssa samaan suuntaan ja minä käännyn koirien ollessa putkessa, en osaa pitää hölkkäämistä sen vaarallisempana kuin että tekisin vastaavaa juoksemista ilman koiria. 

Tässä tämän päivän puomi-, keppi- ja polvitreeni: (Kyllä. Olen treeneissä työvaatteet päällä. Tuli vähän kiire. ;) 

Pikan treenin viimeinen toisto. Terävin kärki menolta on jo poissa, mutta tärkeintä on, että Pika pysähtyy alastulolle. Ei nimittäin pystähtynyt treenin alussa, kun ensimmäistä kertaa testasin seistä pari-kolme metriä puomin alastulon jälkeen. Pika juoksi korvat hulmuten puomin läpi, koska oho, ollaan unohdettu kokonaan tehdä sellaista, että sen pitäisi pysähtyä 2o2o-paikalle, vaikka minä olen mennyt jo puomin ohi. :D

Nokille tiukkaa takanaleikkausta kepeillä ja lopuksi vähän "oho onpas hyppääminen jo helppoa" -pompahtelua.


Eivät koirat minua kaada, vaikka juoksen niiden keskellä. Toki treeni on tässä jo ohi ja koirat jo kierroksensa purkaneet - enkä tälläistä treenien alussa tekisikään. :) Hölkkäämisen rutiini puuttuu vielä ja osa askelista on epätasapainoisia. Mutta vähitellen askelet alkavat löytyä! :)