maanantai 14. joulukuuta 2015

mikä sulla on?

Töistä tullessa nappaan koirat autoon ja ajetaan hallille. Lämmittelylenkillä Kola sanoo ensin "viu" ja oletan, että se tökkäisi varpaansa johonkin. Sitten se sanoo uudestaan "viu", kun kumartuu nuuskimaan maata. Seuraan Kolan toimintaa, mutta kaikki näyttää normaalilta. Hallissa päästän mustavalkoiset ensin kentälle (koirat pitävät itsensä kätevästi lämpimänä, kun rakennan rataa ja koirat hölkkäävät hallia ympäri) ja sitten vapautan Kolankin. Eikä se sitten enää ole yhtään epäselvää: Kola on kipeä. Eikä se mitä ilmeisimmin ole vain vähän kipeä. Terve Kola huutaa kuin hyeena, kun sen päästää ensimmäistä kertaa hallissa irti. Se hyppii ja huutaa. Aina. Ja kovaa. Mutta ei tänään.

Ollaan tultu juuri kentälle ja Kola päättää käydä lepäämään ja mässyttää. Joku on pielessä.


Vien Kolan takaisin autoon ja varaan ajan Herttaan. Saadaan aika seuraavalle päivälle, mutta kun palataan kotiin, käy ilmi, ettei Kola pysty ollenkaan rauhoittumaan paikoilleen. Se istuu. Käy maate. Siirtyy. Istuu. Inisee ääneen. Makaa. Siirtyy. Eikä pysty syömään ruokaansa kupista, kun kuppi on maassa. Ruoka kyllä maistuu, kun nostan kupin Kolan kuonon korkeudelle.

Oleminen on niin kurjan näköistä, että soitan Herttaan uudestaan. Saadaan aika jo samalle illalle. Onneksi. En olisi pystynyt nukkumaan, jos Kola olisi rampannut ympäri kotia koko yön. Enkä kyllä olisi varmaankaan saanut nukutuksi, vaikka se ei olisi rampannutkaan, sillä Kola oli kerrassaan kärsivän näköinen.

Onneksi oireet  lopulta kuitenkin viittaavat enemmän lihasjumiin kuin esimerkiksi välilevyn pullistumaan tai vaikka aivokalvontulehdukseen. Toivottavasti lihasrelaksantti-särkylääke -coctail ratkaisee ongelman, eikä tarvitse lähteä kaivelemaan syytä muualta.

Ei kommentteja: