tiistai 5. tammikuuta 2016

hankala mutta helppo

Kola on monella tavalla hankala koira. Se ei ole vieraalle ihmiselle turvallinen, enkä usko sen olevan tutulle ihmisellekään - edes minulle - turvallinen kaikissa tilanteissa. Oma tulkintani on, että Kola käyttäisi hampaitaan, jos ihminen satuttaisi sitä. Ja kun satuttamisen voi tehdä tahtomattaan, niin sen riskin kanssa sitten eletään. Myös yllättävä pelästyttävä tilanne voisi johtaa tikkaamiseen, sitä en epäile yhtään.

Mutta Kolalla on kääntöpuoli, joka tekee sen kanssa elämisestä kaiken kaikkiaan kuitenkin jopa helppoa. Siis helppoa minulle. Ja helppoa siinä tapauksessa, että minä saan kontrolloida ympäristöä eikä ympäristö tee yllättäviä päätöksiä ja tekoja Kolaa kohtaan minua konsultoimatta.

Kotioloissa minä ymmärrettävästikin kontrolloin ympäristöä, joten kotielämä on simppeliä. Kola reagoi asioihin aina samalla tavalla ja samalla volyymillä. Ja tekoihin on helppo keksiä syy ja seuraus. Seurausten ennustaminen on suorastaan lastenleikkiä: kun tapahtuu näin, Kola reagoi AINA noin.

Elämä kuitenkin kykenee harvakseltaan yllättämään myös kotioloissa. Ja tällä kertaa yllätys on tämä: Pika, tuo pieni pyrkyri, on löytänyt Kolan laumanjohtajuudesta porsaanreiän.

Kola on lauman ehdoton pomo. Sen sana on laki. Ja aika harvoin, jos koskaan, Pika on niin ääliö, että se lähtisi haastamaan ilmiselviä lakipykäliä.

1. "Älä häiritse lepäävää Kolaa. Turvaetäisyys: vähintään 1,5m. (Paitsi suosikkipojilla noin metri.)"
2. "Älä ole keittiössä, kun ruokaa jaetaan. (Paitsi suosikkipojat saavat olla keittiössä, kunhan pysyvät taaempana.)"
3."Älä töni Kolaa. (Paitsi suosikkipojat saavat töniä, jos tekevät sen nöyrästi ja mielistelyhenkisesti.)"
4. "Älä koske Kolan leluun, jos se on henkisesti tai fyysisesti Kolan hallussa. (Paitsi tietyissä erityistapauksissa suosikkipojat saavat koskea.)"

Ja siinäpä ne pääpykälät Kolan lakikirjassa sitten ovatkin. Noiden, ja noista muokattavien muunnelmien kautta elämä sujuu ja luistaa. (Noki on tehnyt vuosien työn suosikkipoika-aseman saavuttaakseen, joten sen kohdalla noudatetaan lakipykälien lisäysosaa.)

Kolan säännöstössä on myös yksi ainoa pykälä, joka sääntelee ja rajoittaa Kolan toimintaa. Ja tuon pykälän mahdollisuudet Pika on tajunnut.

Pykälä on seuraavanlainen:
5. "Kolan tulee käyttäytyä kiltisti, jos lauman jäsenistä joku vähäpätöisempi yksilö on hyvästä syystä** vihainen."
(**lista mahdollisista syistä: a) olet tönäissyt syytöntä lauman jäsentä kovalla voimalla b) olet tehnyt jotain sellaista, josta suosikkipoika ei pidä c) _____ . Listaa täydennetään tarvittaessa.)

Pika on tajunnut, että listaa täydentämällä pääsee rajaamaan ja kontrolloimaan Kolan toimintaa.

Aiemminhan Kola saattoi henkisellä painostamisella siirtää Pikan ruokakupiltaan ja syödä sapuskat parempiin suihin. Tätä pääsi tapahtumaan pari kertaa ennen kuin minä pistin leikille stopin. Pika söi varmaankin puoli vuotta aina joko minun valvonnassani tai portin takana. Sittemmin Pika sai kai vähän aikuistumisen suomaa itseluottamusta, eikä ole enää kupiltaan väistänyt vaan syönyt rauhassa (Pika syö h i t a a s t i) kuppinsa tyhjäksi.

Lopulta aikuistuminen ja ruokakupilla painostuksesta huolimatta pysyminen johti seuraavaan huomioon: Kävi niin, että Pika ihan vahingossa Kolaa hitaampana rullaluun syöjänä keksi, että Kola noudattaa pykälää 5, jos Pika puolustaa syötävänä olevaa rullaluutaan. Ja se huomiohan sitten riitti. Pika teki siltä istumalta lisäyksen Kolan 5. pykälän lisäehtoihin. "Kolan tulee olla kiltti, jos c) menet häiritsemään herkkuaan syövää Pikaa." Niin siellä nyt lukee. Ja kun se siellä lukee, niin sitä on Kolan myös noudatettava.

Porsaanreikä oli ujutettu Kolan pykäläviidakkoon.

Näin ollen Pikalla on mahdollisuus pistää Kola nöyrästi hiipimään ja jähmettymään ovensuuhun ja väistämään. Ihan vain hiljaisella murinalla tai pelkällä jähmettyneellä olemuksella. Eikä siihen tarvita mitään muuta kuin rullaluu. Se on MAHTAVAA! Se huikea tunne, kun Kola onkin mitätön maan matonen! Ihan tavan pulliainen. HA HA HA.

Eikä Pika ole mikään tyhmä Pikkukalifi. Se säästelee rullaluutaan - tuota vallan ja ylivoiman mahdollistavaa ihmekapinetta - mahdollisimman pitkään. Lopulta minä puutun peliin ja vien rullaluun pois, jos sen syöminen ei etene. Tosin sen jälkeenkin Kola on vielä kilttinä ja nöyränä, joten Kolaa voi yhä edelleen pistää nöyristelemään. Tänään Kola nöyristeli niin kauan, että minä heitin sohvalle kiivenneen Pikan niskapersotteella lattialle ja kerroin Kolalle, että Pikan toiminta on ihan fuulaa ja kohtuutonta. Rauhanomaisesti sitten Kolan kanssa yhdessä muistutettiin Pikalle, että Kola on laumassa minun jälkeeni seuraava. Muistuttaminen on onneksi kovin helppoa, koska Kola on niin suoraviivainen: Riittää, että Kolalle sanoo rauhallisella äänellä "hyvä Kola" ja silittää rauhallisesti. Silloin Kolan häntä nousee taas pomon merkiksi ja Pikan häntä laskeutuu alamaisen tasoon.

Taitaa käydä niin, että Pikan porsaanreiän takia Pika syö jatkossa rullaluunsa eteisessä. Ei ole allekirjoittaneella mitään mielenkiintoa ruokkia Pikkukalifin suuruudenhulluja suunnitelmia tai antaa sen yrittää laajentaa nyt olemassa olevaa porsaanreikää. Eivätkä Pikan paukut todellisuudessa edes rullaluun ihmevoimilla riitä siihen, että se nousisi kalifiksi yksin ilman minun ja/tai Nokin apua. Pika on fyysisesti liian pieni Kolaan verrattuna. Eikä Kola epäröi käyttää voimiaan, jos Pika joskus keksisi lähteä pistämään Kolaa fyysisesti mattoon.

Voi Pika-rassukka. Se ei tahdo hyväksyä tai hahmottaa sitä Pikkukalifin kannalta kurjaa tosiasiaa, että minä en ole vaihtamassa puoltani tässä pelissä. Mutta niin se vaan menee, Pikkari-mussukka. Niin se vaan menee.

Ei kommentteja: