Vähän hetken huumassa lähdettiin lauman kanssa katsomaan, että josko sitä osallistuisi Pikan kanssa epiksiin Ojangossa. Puomitreeni oli ajatuksissa. Mutta totesin sitten, että ehkä Nokikin voisi päästä kokeilemaan kisaamista ennen ensi viikon virallista kisadebyyttiä. Jännitti. :)
Ensimmäisenä areenalle pääsi Pikkari. Kepeillä käännyin seuraavaan ohjaukseen niin ajoissa, että Pikan sävelet sekosivat ja se tuli kepeiltä pois. Korjattiin kepit alusta ja sen jälkeen tehtiinkin kepit niin viimeisen päälle tarkasti, että unohdin kokonaan lähteä ohjaamaan seuraavaa hyppyä. Jos sitä nyt kerran vähän potkaisee koiraansa, niin ei kai se ole niin justiinsa? ;) Kyllä Pika meni oikein seuraavan hypyn ..kai.. mutta, ei se sujuvaa ollut. :D Puomi kuitenkin sujui. Rata olisi puomin jälkeen jatkunut A:lle, mutta koska sen treeni on kesken, kurvattiin takaisin puomille ja hyvin se toimi siihenkin suuntaan. :) Ei nyt ehkä ihan täyttä vauhtia, mutta Pika pysähtyi ja vapautui vasta käskystä.
Toisella radalla kepit ja sitä seuranneet hypyt sujuivat ja tehtiin hyvää nollarataa puomille asti. Mutta sitten Pika tulkitsi, että "on tässä alastulolla jo seisoskeltu riittämiin" ja vapautti itsensä sillä hetkellä, kun se oletti minun ihan niillä sadasosilla antavan luvan. Vaan enpä antanut. Käveltiin ottamaan puomi uudestaan.
Pikan kanssa aksaaminen tuntui ihan kauhean hauskalta! Jotain on tapahtunut saikun aikana. Tuntuu, että ollaan samalla radalla ja tehdään samoja asioita. :O Jee! Pika oli aivan raivona radalle lähdettäessä, mutta silti se tuli ohjaukseen ja irtoili esteille tosi hienosti.
Nokin kanssa homma on mennyt lievästi toiseen suuntaan. En tunne omaa vauhtiani, enkä reaktionopeuttani, joten alku meni plörinäksi. Noki luulee, että teen niiston(tai sylivekin tai mikä ikinä olikaan, joku välimuoto ehkä), vaikka tarkoitus oli tehdä niistosokkari. Ja näkeehän sen videoltakin, miksi Noki luulee niin kuin luulee. Huidon käsilläni epämääräisesti eikä Noki mitenkään voi tietää, kummalle puolelle sen haluan. Mutta tuosta eteenpäin rata kulkee toooosi näppärästi! :) Noki nakuttaa kepit kuuliaisesti loppuun, vaikka irtoan sivulle ja jään taakse. Ja puomille se pysähtyy ihan partiopoikana, vaikka teen persjätön. Ja lopun A sujuu niin kuin se Nokilla sujuu: mainiosti. :)
Koko hommasta jäi ihan hirmu hyvä mieli. Minulla on kaksi osaavaista aksakoiraa, joista toiselle toivottavasti ihan pian saadaan A kuntoon, niin pääsen sitten kisaamaan sydämen kyllyydestä kevään ajan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti