Viikonlopun kuusi starttia, ja tuloksilla ei juhlittu. Yksi vitonen, loput hyllyjä. Mutta se oli niiiin pienestä kiinni! Niin pienestä. Radat eivät olleet missään määrin sekoilua, rimpuilua tai selviytymisseikkailu. Kaikki kuusi rataa olivat yhteistä tekemistä, suunniteltuja riskejä - joista osa sitten kyllä kostautui - mutta ei varmistelua tai varomista. Kontaktit toimivat kuin unelma.
Kepeillä Noki teki yllättävän virheen viikonlopun kolmannella radalla (kolmantena olevassa videossa). Valitsin hölmösti ja päätin tehdä keppien päässä päällejuoksu-persjätön. Se oli ihan turhaa, kun yhtä hyvin olisin voinut kääntää Nokin seuraavalle putkelle poispäinkääntönä. No, valittu mikä valittu. Ja Noki tekee sen, mikä näköjään on Nokin akilleenkantapää keppiosaamisessa. Se lueskelee keppien aikana rataa ja tulkitsee päällejuoksuni väärin. Se olettaa, että ollaan menossa putken lähimpään päähän ja sen keskittyminen herpaantuu. Se tulee kepeiltä liian aikaisin ulos. Yleisön äänistä arvaan, mitä on tapahtunut, joten loppurata pistellään hyllyn tuomassa "nyt mennään eikä meinata" -fiiliksessä.
Tuolla radalla tulee kuitenkin tehtyä koko viikonlopun suloisin onnistuminen. A:n jälkeen Noki sukeltaa putkeen ja sen jälkeen olen päättänyt, että teen kahden seuraavan hypyn väliin japanilaisen, jossa en varmistele vähääkään, vaan luotan Nokin tulevan hypyt oikein, kun vain pyörähdän japanilaisen niin nopeasti kuin voin. Hoen ennen omaa suoritustamme, että "älä varmistele! ole nopea! päästä nopeasti irti! älä pidä liian kauan kiinni!" Ja se toimii. :) Noki menee hyppyjen välin täydellistä optimilinjaa. :)
Sunnuntain kolme rataa puolestaan jäivät mieleen siitä, että valitsin itsekseni virnistellen hypyn takaakierron ohjaamisen kohdassa, jossa hyppy on metrin päässä putkesta. "Mä mitään valssia tähän väliin rupea tunkkaamaan. Me on Nokin kanssa tehty tää treeneissä. Noki ei tehnyt ainoaakaan virhettä ja tuli takaakiertoon, vaikka putki oli miten lähellä. Sillä mennään!" Mutta mutta. :D Eihän se perhanan rakki siihen ohjaukseen sitten tule tositilanteessa. :D "Perhanan rakki!" totean, kun se perhanan rakki sukeltaa putkeen. Naurattaa. Tulihan testattua. :D
Toinen sunnuntain mieleen jäävistä oli se, että totesin ensimmäisen radan rataantutustumisen jälkeen tehneeni väärän valinnan yhdelle hypylle. Tutustuin niin, että ohjaan taaksetyönnön jälkeen persjätöllä, mutta linja olisi ollut niin huono, että rima olisi ihan oikeutetustikin ollut vaarassa pudota. Olisin ollut Nokin tiellä, eikä Noki olisi tiennyt radan jatkosta mitään hypylle ponnistaessaan. Niinpä vaihdan takaakiertovalssiin. Ainoa vain, että ajattelen radan jatkon totaalisen pieleen siinä radan reunalla suunnitelmaa muuttaessani. Toteutan kisatilanteessa radan reunalla tehtyä muutosta, eikä varmasti jää epäselväksi videolta katsottunakaan, missä kohdassa tuo muutettu suunnitelma toteutuu aiheuttaen hyllyn.. Olisi pitänyt osata ajatella asiaa jo rataantutustumisessa! Se oli tyhmyyttä ja huolimattomuutta.
Viikonlopun viimeinen rata ei ole sujuva, mutta vain yksi rima putoaa. Noki loikkaa A:n jälkeen hurjan pitkäksi ja kääntyy kuin tekisin takanaleikkauksen. Saman tulkinnan se tekee toisessakin kohdassa. Aikaa kuluu hukkaan ja tuloslistaan kirjataan etenemä 3,55m/s. Tottahan tuo etenemä ei missään nimessä ole. Nokin agilityratojen etenemät huitelevat 4,5m/s tietämissä, ja radan kaarrosten takia etenemä jää varmasti lähemmäs neljää kuin neljää ja puolta. Mutta ei se ole 3,55, siitä voin lyödä vaikka villapöksyni vetoa. Voittajabortsukaan ei ylitä neljän metrin etenemää. :D
Toivottavasti saadaan karsittua nuo pienet virheelliset yksityiskohdat pois pikapuolin, sillä tekeminen on niin ihanaa yhteistyötä, että eiköhän se näy tuloksissakin ennemmin tai myöhemmin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti