Maanantaiaamuna nappasin laumalle parit takit niskaan ja tuuppasin ne autoon työpäivän ajaksi.
Aamupäivällä puhelin soi. Remontti Mies oli ryhtymässä hommiin. Valmista olisi iltapäivällä.
"Missä kohdassa se vika lattiassa on?"
"Vessan oven edessä, noin 10cm kynnyksestä. Et voi olla huomaamatta."
"Ja mikä siinä siis on vikana?"
"Se notkuu jalan alla ihan huomattavasti."
"Ehkä siellä on pohjamateriaali rypyssä."
"Niin, en kyllä osaa sanoa."
"Minäkään en kyllä osaa sanoa, kun itse en juuri sitä kohtaa tehnyt. Sen kohdan teki Eräs Toinen."
Ja iltapäivällä puhelin lopulta soi uudestaan.
"Ovet on nyt laitettu ja avasimme lattian. Pohja oli kunnossa."
"Siis..? Siis sä et löytänyt kuoppaa?!"
"Nyt on lattia kunnossa, ei siellä mitään vikaa ollut."
":O Eli et löytänyt kuoppaa? Ihan selvästihän se notkui jalan alla!?"
"Nyt on kunnossa se. Mitään vikaa ei löytynyt."
"Siis siinä ei ole enää kuoppaa?"
"Ei ole. Kunnossa on."
"Mutta sä kuitenkin havaitsit siinä kuopan ensin?"
"Nyt se ei notku jalan alla."
----------
Eräs Toinen teki remontissani kaikenlaista pientä kujetta, johon Remontti Miehellä ei ollut osaa eikä arpaa:
* Puhelun, jossa ehdotettiin, että tapetista uusitaan 20cm alareunasta ja minä maksan tapetit, soitti Remontti Miehen puhelimesta Eräs Toinen.
* Tapettien pohjatyöt alunperin huonosti teki Eräs Toinen.
* Lattiaan kuopan (jota ei lopulta ollut olemassa, mutta joka silti katosi tarkastuksen yhteydessä) teki myös tuo Eräs Toinen.
Toivon totisesti, että tämä remontti on nyt tässä. Vielä, kun saan purettua viimeiset viisi muuttolaatikkoa ja löydän paikan kaikelle epämääräiselle pienelle roinalle, niin sitten olen punaviinini ansainnut.
 |
| "Uuden keittiöni henkilökunta, vatsani kurnii!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti