Pojat eivät ole kuluneen puolen vuoden aikana keksineet, että keittiön portista pääsee läpi - se kun on saluunan heiluriovi -hengessä viritelty tapaus. Papu keksi sen muutamassa päivässä kotiutumisensa jälkeen. Ja nyt se kuljeskelee portista läpi ihan kun siltä vaan tuntuu. Ja aika usein tuntuu. Portti rämähtää, Papu käy kierroksen keittiössä, portti rämähtää uudelleen, ja Papu on taas olohuoneen puolella. :D Mitään syytä keittiökäynnille ei suoranaisesti tarvita. Talouden muista porteista se puske itseään läpi - eikä niistä läpi puskemalla samalla tavalla pääsisikään. Eikä se myöskään työpäivän aikana päädy olohuoneesta eteiseen, vaikka edessä on vain oman painonsa varassa seisova kompostiverkko.
Papu on selvästi iltaeläin. Sen vauhti kiihtyy kiihtymistään, mitä pidemmälle ilta kuluu. Ja koska me muut emme kiihdy samalla nopeudella, haastaa Papu ilta toisensa perään rennonletkeän kumikanan painiotteluun. Kana taipuu, vinkuu, vonkuu, heittelehtii ja voihkii. Mutta kana ei anna periksi! Ilta toisensa perään ottelussa alkaa uusi erä. Mutta tasapelissä edetään ainakin toistaiseksi. Nähtäväksi jää, päättyykö ottelu lopulta Papun hyväksi, vai saako kana pitää henkensä. Sillä henkihän tässä lajissa on panoksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti