maanantai 31. heinäkuuta 2017

papu treenaa jälleen

Ihan alkuun se tärkein: Noki Tiitus Tiitiäinen täyttää tänään 8 vuotta. Tavallaan tuntuu siltä, että miten se voi olla vain 8, koska Nokihan on ollut minulla ihan aina. Ja tavallaan tuntuu siltä, että nyt on hyvä. Nyt ei enää yhtään vuosia lisää, jäädytetään tilanne tähän ja pidetään Noki ikuisesti 8-vuotiaana, jooko? Nokin ja minun yhteistyö agilityssä on nyt niin timanttista, että en tahdo luopua siitä. Onko pakko luopua? En tahdo ajatella asiaa vielä. Haluan vain nauttia kisaamisesta, treenaamisesta ja siitä, kun Noki illalla käpertyy kylkeen kiinni nukkumaan ja herää aamulla samasta paikasta.

------

Papun kanssa korkattiin tänään pentutreenien syyskausi. Ja voi hurja, miten iloinen sitä voikin olla ohjatuista treeneistä. :) Tuntuu, ettei olla kesällä tehty oikeastaan mitään, vaikka piti tehdä vaikka mitä. Jokusen kerran ollaan käyty tekemässä esteelle irtoamista ja vauhtiympyrää. Jokusen kerran ollaan treenattu takaakiertoja. Ja jokusen kerran ollaan harjoiteltu puomin alastuloa. Siinä kaikki.

..mutta jostain ihmeen kummasta Papu on tästä huolimatta edistynyt aivan hirmuisin loikkauksin.

Tänään kokeiltiin, miten pennut suhtautuvat kolmeen kaarella olevaan hyppyyn, joiden päässä odotti U-putki ja sen jälkeen vielä hyppy. Ei me sellaista olla tehty ollenkaan, joten ennakko-oletukseni oli, että ei sellaista myöskään osata. Vääääärin. Sehän oli Papulle helpompaa kuin olisin ikinä osannut arvata. :O Tehtiin samaa myös toiseen suuntaan ja sekin sujui paremmin kuin olisin arvannut. Ja voi pojat, miten hyvää kyytiä Papu pisteli menemään! :) Suihkis vaan!

Harmi kyllä Papu pudotti viimeiseksi jääneellä suorituksella riman ja samalla satutti toisen etujalkansa niin, että se nilkutti ja kirkui. Kukaan ei nähnyt, mikä Papun sai kirkumaan, koska Papu ei kaatunut eikä kompuroinut. Jalka vain osui rimaan ja rima putosi kannattimiltaan. Täytyy seurailla, miten etujalka huomenna toimii. Treenikaverimme on ammatiltaan (koira)fyssari ja hän tsekkasi heti Papun etukintun, eikä puristelu, kääntely ja vääntely saanut Papussa aikaan mitään reaktiota. Pari tuntia tapahtuneen jälkeen Papu keventää edelleen etutassua hieman.

Ihan hirmu hauskaa treenata Papun kanssa. Sen kiihkeys ja into on niin palavaa, että veikkaan pysäytyspuomin suorittamiseen tarvittavan maltin ja hallinnan olevan tehtävä, johon kannattaa panostaa ihan urakalla.. :D Talven tavoitteena onkin rakentaa kaikessa rauhassa itsenäinen ja luotettava puomisuoritus.

Ei kommentteja: