sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

vilkkaampiko?

Papu on tällä viikolla käynyt moikkaamassa 8-viikkoista lapinkoira Voimaa pariin otteeseen ja nähnyt veljeään Yuppia pari kertaa. Ja joka kerta se on yhtä mukavaa katseltavaa, kun Papu täydellisellä ystävyydellä ja hyvin mitoitetulla voimankäytöllä nauttii muiden koirien seurasta. Voiman kanssa Papu oli vähintäänkin yhtä paljon selällään kuin painikaveri - ehkä enemmänkin. Spagettijalat huitoivat ilmaa, ja naskalihampainen tenava sai rouskia ihan mistä lystäsi. Kyllä Papukin tuuppi Voimaa kumoon, mutta teki sen sopivalla volyymillä pennun kokoon ja ketteryyteen (tai sen puutteeseen :D ) nähden.

Yupin kanssa meno oli aivan toista luokkaa. ..mutta jälleen se oli Papu, joka oli selällään kerta toisensa perään. Sen taktiikka leikkiessä on muljahtaa selälleen ja sätkiä kuin koppakuoriainen. Sitten takaisin jalalleen, uusi muksahdus ja jaloilla sätkimistä.

Papu jaksaa. Ja jaksaa. Ja jaksaa.. Se saattaa herätä aamulla ennen muuta laumaa ja alkaa puuhailla itsekseen. Jos edellisestä lenkistä alkaa olla sen mielestä turhan pitkä aika, se alkaa puuhailla. Puuhailulla saa huomion, sillä puuhailun kohteena saattaa olla matto, lelu, keittiön tasot (joilta on tänään poimittu kokonainen tomaatti omatoimisesti), vessan pyykkikasa.. Tai sitten Papu saattaa mennä yksin parvekkeelle katselemaan ohikulkijoita.

Aamun puuhailut olen pistänyt kuriin sillä, että tähän asti Papu ja muu lauma ovat nukkuneet makuuhuoneeseen suljettuina. Tällä viikolla olen kokeilumielessä avannut pääsyn yön ajaksi myös muualle valtaisaan asuntooni. Aamupuuhailu on pysynyt vielä toistaiseksi ainakin sellaisissa rajoissa, etten ole lähtenyt siihen puuttumaan. Papu saattaa elvyttää vinkuankkaa muutaman sekunnin (tiedättehän: tamppaa vinkuankan rintakehää raivokkaasti etutassuilla) tai käy tepsuttelemassa olohuoneen puolella. Mutta koska _kukaan_ ei reagoi sen puuhailuun mitenkään, se on ainakin tähän asti todennut, ettei vielä sitten kai ole aamu ja mennyt takaisin nukkumaan.

Papun veli Yuppi oli Katjalla hoidossa, ja käytiin aamupäivällä tunnin lenkki helteisessä Ilolassa. Pennut juoksivat, juoksivat, mulskahtelivat kuraojaan ja juoksivat lisää. Kun päästiin takaisin Katjalle, muu lauma oli kohtalaisen läkähdyksissä. Mutta eivät pennut. Ne juoksivat. Ja juoksivat. Ja painivat vähän lisää. Ne telmivät koko sen ajan, minkä Katjalla istuin jäätelöllä ja tankkaamassa helteisen lenkin jälkeistä nestehukkaista oloa pois. Katjakin totesi, että kyllähän nuo ovat vilkkaudessa aivan eri luokkaa kuin yksikään minun tai Katjan koirista. Ne huomaavat kaiken, reagoivat herkemmin (äänellä), touhuavat ja puuhaavat ja osallistuvat ja tahtovat nähdä ja tietää. Mutta samalla kummatkin vaikuttavat äärimmäisen ystävällisiltä, sosiaalisilta, reippailta ja mukautuvilta. :) Mainiot pennut!


Videolla Papun tunnistaa selälleen muksahtelusta. Mutta muilta osin nuo ovat kyllä aivan kaksi marjaa.

Ei kommentteja: