Treenien loppupäätelmä Timolta oli, että Pika lukee minun jalkojani edelleen paljon (/liian paljon) ja että Pika kääntyy hyvin! Wau. Jes. :) Siis jes, että kääntyy, koska aluksi kääntyminen oli ihan tosi maailman reunoja tavoittelevaa. Pika kokoaa itsensä aivan superhienosti, kun kerron käännöksestä ajoissa. Sille riittää pelkkä peruskääntäminen. (Esim mustien neliöiden esteet 2-3, jossa kääntyminen oli tosi tiukka!) Valssitkin toimivat ja Timo jopa kielsi ylivalssaamasta ja ylijarruttelemasta, kun Pika lukee ihan tavallisen leppoisan ja vaivattoman valssin. Jesjesjes. :) (Esim. valkoisten neliöiden 3-6.)
Tigi-siskon episradan innoittamana kokeilin mustien neliöiden radan hypylle 3 hyvissä ajoin tehtyä merkkausta(/niistoa?) ja sitten lähdin tehokkaasti kohti hyppyä 4. Pika lukitsi aivan ensiluokkaisen hienosti kolmosen, vaikka lähdin karkuun hyvissä ajoin ennen kuin Pika oli ehtinyt ponnistaa hypylle. Vain kerran sain Pikan kieltämään kolmosen, kun Timo pisti lähtemään aina vain nopeammin ja nopeammin kolmoselta kohti seuraavaa hyppyä. Tällöin kielto tuli siitä, että lähdin sitten tosiaan hoppuilemaan neloselle, enkä pitänyt katsetta kolmosesteessä.
Kaikista vaikein ohjaus tänään oli päällejuoksu mustien neliöiden neloshypylle. Siis vaikea minulle, ei Pikalle. Pika tuli päällejuoksuun joka kerta, kun sen ohjasin. Mutta vaikeaa oli luottaa Pikan osaamiseen, jolloin jäin hipsuttelemaan ihmeellistä varvaspompahtelua ja hyydyin ja olin ihan myöhässä. "Lähde kolmoselta ajoissa, juokse tätä linjaa ja sitten olet jo täällä, kun se ponnistaa neloselle!" "OKEI!" Uusi yritys. Ei onnistu. "En mä jotenkin voi lähteä sieltä kolmoselta ajoissa, kun sitten mä olen liian pitkällä, kun Pika laskeutuu...." "Sun pitääkin olla pitkällä, niinhän mä juuri äsken sanoin!" Ai hitto. Niinhän se oli. Ja yllättäen tuon jälkeen saatiinkin päivän paras päällejuoksu suoritettua, kun en jäänyt munimaan. :D
Hieno aksapokemoni!
----------
Noki kävi eilen Hertassa oksentamassa 300-400 grammaa voita. Olin idioottina unohtanut voipaketin pöydälle, kun lähdin Pikan treeneihin. Ja Nokihan ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Kolan Suuressa Sääntökirjassa kielletään syöminen niinä hetkinä, kun ihminen ei ole paikalla. Kola ei syö omia ruokiaan/luitaan/jne. silloin, eikä näköjään koske myöskään minun ruokiini. Nokin sääntökirjassa ei tätä lue, joten voi oli ihan liian hyvää jätettäväksi rauhaan. Voi ei kuitenkaan tee kauhean hyvää haimalle, joten oksetuspiikki persiiseen ja laattailemaan. Härskiksi vatsassa mennyt oksennettu voi haisee aivan julmetun pahalle, sen voin paljastaa.
Koko juttu olisi ollut huomattavasti mystisempi, ellei Pika olisi paljastanut tapahtunutta voiryöstöä. En todellakaan nimittäin olisi huomannut kadonnutta voipakettia kuin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa ja tällöin Nokin olon syy olisi ollut aivan pimennossa. Pika kaivoi iltapalan jälkeen (Kyllä. Noki söi voin lisäksi hyvällä ruokahalulla myös iltapalansa.) jostain esille puhtaaksi nuollun voikääreen. Ja joitakin hetkiä myöhemmin Noki alkoi voida todella huonosti. Se tärisi. Se piti outoa mörinää. Sen vatsa oli kivikova ja kyljet pullistuivat. Ja se mässytti. Voipaketin kääreet ja paha olo saivat soittamaan pikaisesti apua. Onneksi päästiin Herttaan ja oksennutuksen jälkeen kotiin tassutteli nälkäinen, tyytyväinen Tiitiäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti