tiistai 20. heinäkuuta 2010

muuttunut mies?

Kola käyttäytyy ulkona erilailla. Siis ihan erilailla. Jos tämä on pysyvä tila, niin täytyy opetella elämään ihan erilaisen koiran kanssa. Kola on nimittäin jollakin tasolla laskeutunut korkeuksistaan koiraksi koirien joukossa. Tähän asti minulla on aina ollut sellainen tunne takaraivossa, että Kola hallitsee vahvasti itse itseään ja tekee itsenäisiä päätöksiä minusta huolimatta. Olen saanut sitä kyllä hallintaan, mutta kysymys on ollut enemmänkin YYA-henkisestä "sinä ruokit minut, joten voin kai totella" -toiminnasta. Toki sillä on miellyttämisenhalua paljonkin ja se näkyy erityisesti harrastuksissa. Mutta elämä treenien ulkopuolella on ollut aika pitkälle sitä, että minä yritän pysyä Kolan reaktioissa mukana ja mahdollisuuksien mukaan hillitä niitä.

Eilen ja tänään on ollut sellainen tunne, että Kola on koira ja minä olen omistaja. Ja niin mukavaa kuin se olisikin antaa koiran elää vapaasti elämäänsä, niin jos tämä tilanne pysyy tälläisenä, olen ihan jo pelkistä itsekkäistä syistä erittäin tyytyväinen. Tuntuu suoraan sanottuna hienolta, kun on ehkä löytänyt Kolasta lisää hallintanappuloita. Tähän asti on menty vähän "vesiliirrossa" ja hallinta on ollut sen mukaista. Ehkä vesikeli on nyt ohi ja voidaan vaihtaa kuivankelin renkaat.

..ja mitenkö tämä muuttunut mies näyttäytyy minulle?

Siten, että lenkillä se ei yrittänyt pullistella millään tavalla kenellekään. Ihmiset saivat olla ihan rauhassa. Kola ei vaivautunut nostelemaan korviaan tai häntäänsä vaan ohitti ihmiset niin kuin se olisi aina ohittanut ne hiljaa ja nätisti. Ohi meni juoksijoita, pyöräilijöitä, lapsia... Kola oli vapaana, eikä sillä ollut minkään valtakunnan tarvetta kiinnittää heihin huomiota. Enkä voi uskoa, että muutamassa viikossa olisin "tappanut" Kolan elekielen pullistelun osalta. Olen ihan varma, että sillä on se taito yhä hallussa, mutta se ei koe sitä enää joko tarpeelliseksi tai kannattavaksi. Joko tunnen koirani ihan äärimmäisen huonosti tai sitten se ihan oikeasti on ainakin jollain tasolla tajunnut, että minä pystyn arvioimaan, onko jostakusta ihmisestä/koirasta sille uhkaa.

Minulla on olo, että Kola kunnioittaa minua aikaisempaa paljon enemmän.

5 kommenttia:

Maija O kirjoitti...

Hienoa Emppu, hauska lukea teidän blogia kun niin perusteellisesti pohdit asioita :). Tuli mieleen siitä kun mietit miten arjessa voisi operanttia ehdollistamista käyttää (vai oliko se sittenkin positiivista vahvistamista, ja oliko kysymyskin retorinen, ehkä...), niin tässä olisi pari linkkiä, joissa ihan "alusta pitäen" koulutetaan pentu operantisti ja positiivisesti palkiten. Toki ei täydellisesti, mutta kuitenkin: http://www.clickersolutions.com/blog/index.htm ja http://eros-v-lindelbrunn.blogspot.com/. Jos kiinnostaa kuitenkin :).

emilia kainulainen kirjoitti...

Täytyy käydä lukemassa! :) Kolan kasvattaminen on - näin uskon - elinikäinen työ, joten aikaa todennäköisesti on vielä vuosia kokeilla vaikka mitä. Termistö ei ainakaan minulla ole koiran kasvattamisen suhteen hallussa alkuunkaan, vaan käytän ihan sumeilematta käsitteitä melko pehmoisin perustein.. :D Eli posiitivinen vahvistaminen vai operantti ehdollistaminen..? En tiedä kumpi vai eikö kumpikaan.

emilia kainulainen kirjoitti...

Linderbrunnin koulutus vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta! :) Pitäisi stalkata enemmän, niin saisi vähän käsitystä siitä, mistä hän on tietonsa ja taitonsa hankkinut. Herää aitoa ihmettelyä ja ihailua, että miten kirjoittaja on oppinut tuon koulutustavan. Itse en nimittäin osaisi ollenkaan valita, mitä ja missä järjestyksessä pennulle opetetaan vaan tarvitsisin henkilökohtaisen koutsin kertomaan, mitä opetetaan, miten opetetaan ja milloin opetetaan. :)

Maija O kirjoitti...

Stalkkaa vaan, mitäs sitä nettietsivänä näin kesällä muuta ;)... V-M Ahonen eli se Eroksen ja Marskin isäntä on käsittääkseni tuon koulutustavan edelläkävijöitä Suomessa ja on todella perehtynyt aiheeseen. Sehän tuossa minustakin on yhtenä vaikeutena, että on niin monta asiaa joista ainakin näin kokemattomana osaa olla jotain mieltä vasta jälkeenpäin, ei puhettakaan että osaisi olla kaukaa viisas ja nähdä laajempia kokonaisuuksia esimerkiksi pennun kanssa. Totta kai on yksinkertaisia asioita, joita voi ihan huoletta tehdä, mutta tässäkin kyllä tieto lisää tuskaa. Melkein joka ongelmaan on loppujen lopuksi vastauksena "sitä saa mitä vahvistaa", ja vaikka se onkin ihan selvä juttu, ei se sitten loppujen lopuksi olekaan niin helppo hahmottaa mitä nyt sitten on vahvistanut ja miten ja miten sen asian voisi korjata.

emilia kainulainen kirjoitti...

Näinpä juuri.. Sitä saa mitä tilaa, mutta kun ei tiedä mitä on tilannut, niin paketti voi sisältää monia juttuja.