sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

urpojen kokoontumisajot?

Mikä urpojen kokoontumisajo Leppävaarassa oikein on vallalla? :O Kola on ollut minulla nyt yli kolme vuotta ja sinä aikana koiranomistajaurpoihin on tällä alueella tullut törmättyä ehkä kaksi kertaa. Tai no. Totuuden nimissä niihin pariin samaan urpoon tuli aikoinaan törmättyä useammasti. Mutta noin keskimäärin koiraihmiset Leppävaarassa ovat erittäin järkevää porukkaa ja hihnassa kulkeva koira saa kulkea niin halutessaan ihan rauhassa. Fleksissä tai muutenkaan kyselemättä iholle koiransa tunkevia ei ole.

Mutta on se nyt halvatun perse, että juuri niillä viikoilla, kun haluaisin ihan ehdottomasti kulkea Kolan kanssa rauhassa, niin näitä iholle kyselemättä puskevia on ihan ylenmäärin. Ja tietenkin kyseessä on iso uros. Niin tälläkin kertaa.

Iltapissatus puoliltaöin sujui mallikkaasti aina kotinurkille asti. Kapealla metsäkävelytiellä mutkan takaa näkyviin tuli sakemannisekoitus, joten ennakoin ja lähdin risteyksestä eri suuntaan menevää polkua. Yhtäkkiä tapahtuu paljon samaan aikaan. Mutkan takaa tulee saman seurueen toinen iso musta hieman suursnautserin oloinen sekarotuinen ja sen perässä hoikka minua pidempi tyttö. Siis kirjaimellisesti koiran perässä. Sakemannimixin hihnan jatkeena on aikuinen nainen, jonka tässä hässäkässä kuulen huikkaavan hoikalle tytölle: "Jaksatsä pitää sitä?" Siinä samassa tajuan, että en ehdi karkuun, kun sora tytön jalkojen alla vain rahisee koiran raahatessa tyttöä ensin perässään ja sitten koira riuhtaisee itsensä kokonaan irti ja ryntää minua ja koiria kohti. Poimin Kolan lyhyelle hihnalle ja seison päin ryntäävän koiran ja Kolan välissä samalla tuuppien Kolaa eteenpäin pois tilanteesta. "Älä päästä sitä tänne!" ehdin huudahtaa, kun koira on jo paikalla. Noki pyörii jälleen vieraan koiran saatavilla, mutta onneksi vieras uros ei tee Nokista pihviä. En nimittäin yön pimeydessä näe yhtään lukea vieraan koiran eleitä, joten mennään ihan vaan tuurilla. (Ilmeisen hyvä tuuri meillä kuitenkin on, sillä koiran metelöinnistä ei voinut tilanteessa päätellä, millä fiiliksellä se on kohti ryntäämässä..) Nainen saa sakumixinsä johonkin ja juoksee paikalle. Vituttaa jälleen niin että panta kiristää päätä, mutta tällä kertaa saan sentään suuni auki. "Et sä voi antaa koiraa sellaselle, joka ei jaksa sitä pitää!" Nainen tokaisee jotain siihen viittaavaa, että "ei täällä yöllä ketään kulje".

Joopa joo.

Kuka hemmetti antaa arviolta nelikymmenkiloiselle tytölle arviolta nelikymmenkiloisen koiran kuljetettavaksi. >:O Ja sehän onkin tälläisenä helleaikana erittäin epätodennäköistä, että koiria ulkoilutettaisi pimeän ja viileyden laskeuduttua..? Joo-o, ei se oikeasti ole epätodennäköistä. Se jäi ärsyttämään, että olisi pitänyt sanoa naiselle, että yhtä hyvinhän sitä mustaa isoa voi sitten yöllä ulkoiluttaa irti, jos narunjatke on ihan vaan näön vuoksi siellä hihnan päässä. Ei tuota narunjatketta voinut kutsua esteeksi tai edes hidasteeksi. Eikä narunjatkeen epätoimivuus tullut naiselle edes yllätyksenä, koska ensimmäinen reaktio häneltä oli kyseenalaistaa tytön kyvyt pidellä mustaa isoa koiraa.

Voi pyhät pyssyt.

Ei kommentteja: