Kommentissa kritisoitiin tapaani puuttua varsin mustavalkoisesti Kolan toimintaan. Ymmärrän kyllä oikein mainiosti, miksi tapani herättää vastustusta. Onhan se oikeasti rankkaa kieltää koiralta ihmisen huomio viikoksi täysin ja siitä eteenpäinkin huomiota lisätään vain vähitellen. Olin itsekin pitkään sitä mieltä, että jääkautta en voisi koirilleni käyttää. Mutta niin sitä ihminen vaihtaa mielipidettään kokemusten lisääntyessä. Kolaan ei toimi nameilla lahjominen. Se ei ole namivetoinen koira, joten namit eivät saa Kolaa muuttamaan toimintaansa. Lelut ovat vahva vetokeino, mutta ne toimivat vain silloin, kun niitä on saatavilla. Aina ei ole mahdollista lahjoa leluilla. Tämän kaiken lisäksi minulla on tunne, että Kola on valmis muuttamaan toimintaansa lahjomalla vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen käytös ja ihmisten reaktiot ympärillä ovat sille niin vahva palkinto, että on vaikea ylittää tuota palkintoa millään kuviteltavissa olevin keinoin.
Niinpä tulin lopulta siihen päätelmään, että jos palkitsemalla en voi Kolaa ohjata kaikissa tilanteissa, on pakko lähestyä asiaa toisesta näkökulmasta. On pakko alkaa vaatia Kolaa muuttamaan käytöstään. Mutta. Miten vaaditaan koiralta, joka ei kestä fyysistä pakottamista eikä jollain tasolla myöskään minulta tulevaa henkistä painostamista/uhkaamista? On pakko siirtää pakote pois minusta johonkin täysin ulkopuoliseen. Kolinapurkki toimii tässä suhteessa hienosti. Minä en karju pää punaisena saatanaa ja helvettiä, vaan Kola hätkähtää keskeyttämään toimintansa rämähdykseen. Lisäksi Kola on sen verran ääniherkkä, että sen toimintaan on tehokasta vaikuttaa nimenomaan (sopivasti mitoitetulla ja sille vieraalla) äänellä.
Äsken testasin, miten kolinapurkki toimii, kun ryhdytään vaatimaan Kolalta sitä kaikkein vastenmielisintä: lauman ulkopuolisen ihmisen käsittelyä. Ollaan Lahdessa ja tässä on naapurissa sopivia testikohteita. Kävelin Kolan kanssa pihan portille, jossa seisoskeli puhelias naiskaksikko. En vaatinut Kolaa lähestymään ihmisiä, koska se tekee sen kyllä ihan itse. Se haluaa tutustua ihmisiin, mutta se ei halua, että ihmiset tutustuvat siihen. Joka kerta, kun Kola nosti häntäänsä ja/tai murahti epäilevästi lähestyessään naisia, kielsin. Parin pelkän kiellon jälkeen kopsautin kolinapurkkia kevyesti. Rämähdys sai Kolan ensin vetäymään ihmisten luota, mutta se yritti jokaisen vetäytymisen jälkeen uudestaan. Vaadin purkin avulla, että lähestyminen tehdään täysin hiljaa. Lopulta Kola seisoi ihan hiljaa naapurin naisen rapsutettavana eikä näyttänyt alkuunkaan niin jännittyneeltä kuin mitä se yleensä näyttää. Naapurin puhelias Tanja kumarteli Kolan päälle, höpötteli, kimitti, mörisi ja rapsutti. Kola seisoi rauhallisesti paikoillaan ja minä olin valmis kieltämään kaikki örinät ja jäykistelyt.
Hetken kuluttua Kola oli toisen - itselleen paljon vieraamman - naisen jaloissa pyörimässä. Se siis taas hakeutui omaehtoisesti vieraan ihmisen luokse. Tällä kertaa minun ei tainnut tarvita kieltää kertaakaan, vaan Kola seisoi rapsuteltavana ilman ohjeistusta.
Mielestäni tämä viittaa ainakin jossain määrin kahteen seuraavaan asiaan:
1. Kola on kiinnostunut vieraisiin tutustumisesta.
2. Kolalta voi vaatia asiallista käytöstä noissa tilanteissa.
Pelkäsin nimittäin sitä, että Kola yhdistää räminäpurkin ja vieraat ihmiset väärällä tavalla. Siis niin, että vieraista ihmisistä seuraa räminää. Mutta näköjään Kolan tarve päästä vieraidenkin ihmisten luo on sen verran vahva, että se yhdisti purkin ihan oikein omaan toimintaansa: "Jos sikailen, en pääse nuuskimaan tuota tyyppiä. Ja jos haluan nuuskia tuota tyyppiä, pitää kestää myös se, että se tyyppi lähestyy minua." Ei Kolasta ikimaailmassa tule mitään vieraita rakastavaa karvaturria, jota voi halia ja pusia ihan tuosta noin vaan, mutta jollain tasolla nyt heräsi usko siihen, että pystyn vaatimaan Kolalta asiallista käytöstä ja se kestää vaatimukseni ja on silti halukas tutustumaan ihmisiin.
Mielenkiintoinen eläinkoe, sanoisin. ;)
-----
edit.
Sen verran on pakko vielä puolustaa valitsemaani tietä, että tokihan olen kokeillut myös tuossa ihmisiin tutustumisessa positiivisia keinoja. Olen palkannut namilla. Olen kehunut. Olen ohjannut vieraita ihmisiä palkkaamaan. Olen ohjannut vieraita ihmisiä kyykistymään epäuhkaavaan asentoon ja odottamaan Kolan lähestymistä. Tämä ei ole millään tasolla johtanut toivottuun tilanteeseen. Kola ennemminkin kiihtyy, kun se huomaa, että sille yritetään tyrkyttää namia tai sitä kehutaan ihmisten lähestymisestä. Se on entistäkin epäluuloisempi ja käyttäytyy entistä huonommin. Paras keino tähän asti on ollut pyytää vieraita ihmisiä jättämään Kola täysin huomiotta. Tällöin Kolalta jää saamatta se palkkio, että se omasta mielestään kokee pystyvänsä kontrolloimaan vieraiden ihmisten toimintaa haukkumalla tai murisemalla. Mutta sekään tie ei mielestäni ole johtanut kovin pitkälle. Sen tien pää on siinä, että Kolan saa lähestymään vieraita ihmisiä jäykistellen ja nähtä tikkuna, mutta vieras ihminen ei edelleenkään voi huomioida Kolaa mitenkään, tai Kola protestoi äänellään.
5 kommenttia:
Minulla on epäluuloni jääkautta ja ylipäätään johtajuusteorioita kohtaan, mutta ensisijaisesti siksi, että ne ymmärretään ja sovelletaan liian vähän sinne päin, keskittyen vain ulkoisiin seikkoihin (ei johtajuutta saa sillä, että kulkee ovista ennen koiraa!) tai tulkiten koiran käytöstä päin honkia.
Empun uskon olevan paitsi niin analyyttinen, myös omat koiransa todella hyvin tunteva, että homma varmasti viedään läpi niin hyvin kuin se on ylipäätään mahdollista. Jos tulos on positiivinen - hyvä. Jos ei - onpahan kokeiltu.
Tietäen, miten haastava luonne Kolalla on, on taatusti parempi puuttua ja etsiä ratkaisuja ENNEN kuin ollaan oikeasti kusessa. Sen verran nillittäisin termeistä, että positiivisen vahvistamisen kautta kouluttaminen ja lahjominen ovat täysin eri asioita. ;) Mutta juu, on koiria joille mikään palkkio ei ole tarpeeksi vahva tietyissä tilanteissa.
Siitä, onko kolinapurkki TÄYSIN ulkopuolinen pakote vai vain omistajan käsivarren (ja auktoriteetin) jatke, voi tietysti olla useampaa mieltä... mutta taas: kaikki mikä toimii jne.
Sitten tuohon ihmisten kosketuksen sietämiseen: Ottaen huomioon, että kyse on rodusta, jonka piirteisiin kuuluu pidättyväisyys/varautuneisuus vieraita kohtaan, on minusta täysin riittävää vaatia, että koira sietää vieraiden käsittelyn käskyn alla. Itse en luultavasti pakottaisi sen pidemmälle. Mutta tokihan se sitten vaatisi sen, että olisin itse AINA valmiina kieltämään koiraa omatoimisesti lähestyviä ihmisiä... rasittavaa sekin, ymmärrän. Että jos Kola on mahdollista saada tuolla menetelmällä sietämään kosketusta myös "vapaalla" - ilman että se stressaantuu tai ahdistuu pidemmälläkään aikavälillä - niin mitäs haittaa siitä olisi? (Ellei sitten se, että tämä "vapaaehtoisuus" vaatisi edelleen Empun/kolinapurkin läsnäolon, ja auktoriteetin poissaollessa "kiltti" Kola saattaisikin sitten reagoida "täysin yllättävästi".)
Joo, mäkään en tule vaatimaan Kolalta sitä, että se kestää lupaa kyselemättä lähestyvät ihmiset. Mutta jos Kola itse hakeutuu ihmisen lähelle, sen pitää osata käyttäytyä. Jos se ei osaa käyttäytyä, sen ei tarvitse ihmistä lähestyä. Ja näköjään tarve mennä ihmisten lähelle kuitenkin on olemassa, kun se jatkoi yrittämistä kolinapurkista huolimatta.
Aion siis jatkossakin pyrkiä huolehtimaan siitä, että Kolan varautuneisuus/arkuus/pidättyväisyys/what ever otetaan vieraiden ihmisten toimesta huomioon. Mutta niissä tilanteissa, kun itse olen läsnä ja Kola omatoimisesti hakeutuu ihmisen luokse, aion vaatia Kolalta kunnollista käyttäytymistä. Nähtäväksi jää, onko tämä Kolan piirteiden ja ominaisuuksien asettamien rajojen sisällä oleva aikomus.
Toki toiveena on, että Kola pidemmän päälle toteaisi, että a) se saa niin halutessaan olla ihmisiltä rauhassa ja b) sen on turvallista hakeutua rennosti vieraan ihmisen luokse. Vielä jos päästään kohtaan c) voin vaatia tietyissä tilanteissa Kolaa sietämään käsittelyä sen omista mahdollisesti vastakkaisista mielihaluista huolimatta, ollaan tilanteessa, johon voisin sanoa olevani erittäin tyytyväinen. :)
Lähinnä noissa kaikissa kieltämiseen perustuvissa metodeissa pohdintaa ja lievää pelkoa herättää se, vaikutetaanko niissä oikeasti koiran haluun toimia vai pelkkään ulkoiseen toimintaan. Siis hoidetaanko syytä vai oireita. Vastaavilla metodeilla kun on saatu myös aikaiseksi koiria, jotka eivät enää väistä, murise tai hauku, vaan purevat suoraan, kun ahdistusraja ylittyy.
Ottamalla ns. johtajan paikan ihminen ottaa samalla todella suuren vastuun siitä, että pystyy tulevaisuudessakin hallitsemaan kaikkia koiran kohtaamia tilanteita, jos koiran itsenäinen toiminta uusissa tilanteissa karsitaan pois. Kaikki olisi näiden kanssa kyllä niin paljon helpompaa, jos osaisi oikeasti lukea koiran ajatuksia, eikä vain ulkoisesti näkyviä eleitä.
Vieras, totta. Minä en siis aio karsia Kolan toiminnasta sitä, etteikö sillä olisi lupaa väistää vieraita. Sen se saa yhä edelleen tehdä. Mutta elän toivossa, että voin silti turvallisesti vaatia, että jos Kola lähestyy itse ihmisiä, sen on siedettävä ihmisen kosketus. Jos tämä tuntuu Kolasta liian vastenmieliseltä, se ei toivoakseni enää lähesty vieraita. Toisaalta, jos se ei tunnu liian vastenmieliseltä, se saa toivottavasti jatkossa positiivisia kokemuksia vieraista ihmisistä ja ehkä tarve olla niin varuillaan vähenee. Lisäksi pääsen toivottavasti kehumaan sitä oikeasta toiminnasta.
Korostan siis, etten missään nimessä aio vaatia Kolaa sietämään ihmisten suunnalta tulevaa kontaktinottoa täysin passiivisena. Se saa väistää ja olen aika tarkka jo menneiden vuosien ansiosta sen suhteen, että minulla on silmät selässäkin Kolan ja vieraiden ihmisten ollessa yhteydessä. Ei siis tavallaan tule mitään muutosta siihen, että Kola on tarkassa valvonnassa vieraiden ihmisten kanssa. Niin on tehty tähän asti ja niin tehdään tästä eteenpäinkin. Kola on mikä on ja tiedän mielestäni aika hyvin sen heikkoudet. Toki Kola on kuitenkin vain koira, joten täysin varmasti en minä - eikä varmaan kukaan muukaan - voi toimintatapoja vannoa ja vakuuttaa. Toivon, että muutoksena aiempaan Kola joko jättää vieraat ihmiset täysin rauhaan ja pysyy etäällä - tai sitten se oppii ottamaan itse rauhallisesti kontaktia vieraisiin. Kummatkin vaihtoehdot kelpaavat minulle. Ja kumpikin niistä on muutos parempaan.
Yksi toive on myös se, että Kola oppii luottamaan minuun enemmän. Tähän asti se on pitkälti itse tehnyt päätöksiä sen suhteen, voiko ihmisten seurassa olla rentona. Toivon, että looginen ja järjestelmällinen toimintani johtaa siihen, että Kola oppii luottamaan enemmän minuun ja suhteemme paranee. Sen ei siis tarvitse arvailla vieraiden ihmisten toiminnan lisäksi myös minun reaktioitani ja vaatimuksiani, vaan ne ovat kerta toisensa jälkeen samanlaisia. Näin toivon.
Mitä luulette, karsinko näin toimimalla liikaa pois Kolan omia reaktioita ja luon näin arvaamattoman otuksen, jota en enää itsekään pysty lukemaan? Ymmärrän hyvin, että jos pakottaisin Kolan kestämään kieltojen kautta täysin pasiivisena ihmisten lähestymiset kaikissa tilanteissa (irti ollessa, hihnassa, minun läsnäollessa tai ilman valvontaani), se olisi veren kaivamista nenästä. Mutta johtaako samaan tilanteeseen myös se, että annan Kolalle mahdollisuuden väistää?
Esimerkki kuvitteellisesta tapahtumasta, jossa Kola toimii niin kuin toivoisin sen toimivan:
Kolalle vieras ihminen lähestyy lenkillä minua ja Kolaa. Vieras ihminen alkaa jutella minulle
ja kyselee Kolan rotua. Kerron rodun. Vieras ojentaa kättään kohti Kolaa. Kerron, ettei se ole kiinnostunut tutustumaan vieraisiin. (Tämän saman olen tehnyt tähänkin asti.)
Tarinan jatko..
vaihtoehto1: Kola seisoo rauhallisena vieressäni eikä lähesty vierasta. Kerron rodusta lisää ja toivotan hyvät päivänjatkot.
vaihtoehto2: Kola menee nuuskimaan vierasta. Kerron vieraalle, että Kolaa voi nyt niin halutessaan silittää. Kola joko jää ottamaan vastaan silityksiä tai perääntyy rauhallisesti pois tilanteesta.
Ja kyllä! Haluaisin ihan ehdottomasti edes vaikka vain yhden päivän verran päästä Kolan aivoituksia lukemaan. Se olisi enemmän kuin todella mielenkiintoista! :)
ensin: lahjominen ja positiivinen vahvistaminen ovat kaksi täysin eri asiaa, kuten partasen emäntä huomautti.
en nyt sen enempää ehdi kommentoimaan, sen myönnän kyllä että olet selvästi käyttänyt keskivertoa enemmän ajatusta jääkauteen - silti en sitä itse käyttäisi.
silti en voi millään uskoa kolinapurkin olevan "ihmisen ulkopuolinen asia" tms. olen itse joskus kirjojen opastamana käyttänyt vesisuihkua rangaistuksena (vrt ihmisen suunnasta tuleva purkki), ajatuksena että esim. pureskeltu kenkä hyökkää vetenä kimppuun tms. koirani aivan selvästi ymmärsi että vesi tulee minulta ja että vesipyssy oli minulla. rangaistus=oma ihminen=hyvä suhde?
"voin vaatia tietyissä tilanteissa Kolaa sietämään käsittelyä". omakohtaisia kokemuksia (en väitä yleispäteviksi): hoitokoira, jonka turkki vaati nyppimistä, mutta jota ei oltu oikein totutettu tms siihen vaan se oli aina vaan jotenkin tehty ja koiran näyttäessä hampaita kuonokopassa (:( ). koira tuli minulle pariksi päiväksi, naksuttelin pöydällä olemisesta, naksutin veitsellä koskemisesta jne. nyt koira seisoo pöydällä rauhallisena, koska tietää että kohta (30s - 5min -2min päästä) tulee naksu(e. jes) ja nami. olisin voinut vaatia koiraa sietämään käsittelyä, mutta se olisi silti vihannut sitä. nyt MUUTIN tunnereaktion - ahdistus/pelko/mikä onkaan? muuttui positiiviseksi odottamiseksi. hoidettiin syytä, ei seurausta.
kolan tilanteessa saman voisi toteuttaa esim: ihminen vie käden koiraa kohti - naks (ei e. ollut edes lähellä kolaa), ihminen astuu askeleen lähemmäs jne. kyse ei ole siitä että namit kädessä leperellään ja tehdään asiasta iso vaan pienin askelin edetään ja luodaan tilanteesta koiralle positiivinen. tiedän koiria joille naksun jälkeinen palkka on pelkkä silitys tai esim. kehukin. omalle terrierille ei toimisi, mutta muille.
tämä on mielestäni se ehkä kriittisin asia rangaistuksista: "Pelkäsin nimittäin sitä, että Kola yhdistää räminäpurkin ja vieraat ihmiset väärällä tavalla". ONNEKSI teillä meni nyt hyvin. mutta rangaistusten ongelma (eettisen ohella) on juuri se, että ei voi tietää mihin koira sen tulee yhdistämään -> helppo rangaista (tukahduttaa pelko tms.) väärästä -> lisää ongelmia. sen sijaan naksutellessa, noh jos koira oppii että lintuja katselemalla saa vahvisteita (=mitä tahansa kivaa, ehdollistettua), niin no harm done. sit vaan uus rundi ja ollaan tarkempia naksautuksen/olosuhteiden kanssa.
pahoittelen vielä tätä vuodatusta ja "hyökkäystä" sinua kohti. toki kaikilla on oikeus toimia oman koiransa kanssa miten haluaa (no siis moraalin mukaan jne.) eikä minulla ole mitään sinua vastaan. aihe on vain lähellä sydäntäni, samoin kuin asiallinen väittely ;)
Lähetä kommentti