keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

operaatio Suhteen Parantaminen

Korjaamo oli alkurysäys sille, että yritän muuttaa minun ja Kolan (ja ehkä jopa laajemmassa mittakaavassa ihmisten ja Kolan) välistä suhdetta paremmaksi. Luottavaisemmaksi. Siis molemmin puolin. Minä luottaisin enemmän Kolaan ja Kola minuun.

Niinpä nyt, kun Kolan asenne minua kohtaan on jollain tasolla muuttunut, olen päättänyt ryhtyä pitämään äiti-poika -hetkiä päivittäin. ;) Kola ei ole koskaan pitänyt siitä, että sitä "pakotetaan" käsiteltäväksi. Se ei myöskään mielellään ole asennossa/tilanteessa, jossa se ei voi hallita ja taata omaa turvallisuuttaan. Mutta toisaalta se kuitenkin pitää siliteltävänä olosta ja erityisesti hierottavana olemisesta.

Niinpä olen nyt yhdistänyt sen, että huomioimattomuus on siirtymässä vähitellen taka-alalle ja sen, että Kolalle esimerkiksi selällään olo on suhteellisen turvaton kokemus. Miten? Kola osaa "käskyn" tulla käsiteltäväksi. Istun leveään haara-asentoon lattialle ja kutsun Kolaa. Kola tietää heti, mistä on kyse. Se tulee jalkojeni väliin ja käy siihen selälleen ilman, että minun tarvitsee mitenkään koskea Kolaan. Tähän asti tuohon asentoon on kuitenkin liittynyt enemmänkin turkin ajelu tai kynsien leikkaus, joten se ei millään tavalla ole tukenut asennon miellyttävyyttä.

Aion ottaa päivittäiseksi tavaksi pyytää Kolan luokseni tuohon epäilyttävään asentoon ja yhdistää siihen sen, mitä Kola käsittelyssä ihan eniten rakastaa: hieronnan. En ole minkään maailman hieroja, mutta osaan sentään käsitellä Kolaa niin, että se ilmiselvästi nauttii. (Ei siis huolta, että päivittäisellä hieronnalla tuhoaisin sen kropan.. :D )

Äsken se tuli melkoisen epäröivästi luokseni ja asettautui selälleen. Mutta hetkessä lattialla makasi rento raato, joka silmät ummessa melkein hyrisi onnesta. :) Kola siis saa näin toimiessani niin kovasti haluamaansa huomiota, mutta se joutuu samalla hieman joustamaan siitä, missä asennossa huomiota saa, ja palkkana on erityis-spesiaali-äiti-poika -aikaa hieronnan merkeissä. :) Ainakin äsken kauppa näytti Kolan mielestä kai ihan kannattavalta, sillä se ei jännittynyt pientä hiventäkään niissäkään hetkissä, kun kääntelin Kolaa kyljeltä toiselle ja vaihtelin lattiatasossa omaa paikkaani. Oikeastaan Kola näytti rennommalta kuin aikoihin.

..ja sen lanteen alueen lihakset ovat jumissa hihnalenkkeilyn ansiosta..

Ei kommentteja: