Piksulla vaistot jyllää. Paksu Peppunen on mökillä saanut aamupalan jatkeeksi raa'an luun, jota se toissa-aamuna söikin oikein antaumuksella. En sitten ajatellut asiaa sen enempää, kunnes luuasiaan palattiin seuraavana aamuna. Piksu nimittäin etsi tassuihinsa edellisaamuisen luun kätköstä, joka oli mitä ilmeisimmin tarkasti pohdittu piilo. Pylly pystyssä Piksu ihan vaivihkaa puuhaili pihapiirin ulkopuolella. Hetken kuluttua mökin ikkunasta seurailin, kun Piksu eilinen luu suussaan kulki matalana kovaa vauhtia hiipien mökin takana olevalle hiekkarinteelle. Luu maahan ja kuoppaa kaivamaan. Nopeasti pehmeässä hiekassa oli luun mentävä kolo. Luu sinne ja kuonolla villisti hiekkaa luun päälle. Peitteleminen vei hyvän tovin ja mökin ulko-ovelle palatessaan Piksun sieraimet pölysivät.
Tänä aamuna laskin Piksusen pihalle ajatuksenani, että jatketaan aamupissan jälkeen unta. Piksu katosi heti näkyvistä ja hetken kuluttua kurkkasin ovesta kutsuakseni sen takaisin nukkumaan. Missäpä muuallakaan Piksu Paksunen olisi ollut kuin peittelemässä luuta uudelleen. Uteliaisuus oli voittanut ja sen oli ollut kai ihan pakko varmistaa, että luu on edelleen tallella. Piksu näytti vähän paheksuvalta, kun kesken peittelyoperaation ryhdyin sitä huutelemaan.
Pari tuntia myöhemmin oli Piksusen aamupala-aika. Upouutta jälkiruokaluuta syötiin ensin sisällä, mutta sitten tuli käsky siirtyä pihalle mattoa luilla sotkemasta. Kola alkoi järsiä omaansa ulko-oven välittömässä läheisyydessä. Piksu otti luun suuhunsa ja paineli - yllätys yllätys - pihapiirin ulkopuolelle. Se katosi kuusten oksien alle. Viiden minuutin kuluttua ulko-ovelle saapui luuton Piksu salamyhkäisyyttä puhkuen.
"Meillä ei ole täällä puutarhaa vaan luutarha", sanoi äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti