Vettä tihkutti ja on hanget korkea nietoksi. Mutta eipä anneta sen häiritä, koska:
OJANGOSSA VOI TAAS TREENATA ULKONA!
Fantsua. Aivan tylyn fantsua.
Kolme hyppyä ja kepit saivat minut ja isot hurmokseen. Pojat lämppäsivät toinen toisiaan, kun vain avasin portin ja päästin pojat treenialueelle. Selkeästi niillä oli yhtä hyvät meiningit tilanteesta kuin minulla. Karjuivat, hyppivät ja sinkoilivat sinne tänne, vaikkei esteitä ollut lähimaillakaan. Perheen pienin - ja kaunein - oli jo omat treeninsä saanut (tehtiin hieno persjättö ainakin kerran ja monta sokeaa putkikulmaa ja huomasin ettei minun vauhtini oikein tahdo riittää putkesta putkeen juoksevan Pikan kanssa), joten oli isojen vuoro nauttia keväästä.
Testailin kolmella hyppyneliöön (ilman neljättä hyppyä) asetetulla hypyllä rytmittämistä. Kolaan toimi jälleen aivan superisti se, että oma liikkeeni pysyy tasaisena. Saan Kolan hitaastikin liikkuen kaukaa edessä olevalle hypylle, kunhan oma liikkeeni ei hidastu. Ja sitten saan myös tiukan käännöksen aikaiseksi, kun olen antanut Kolan rauhassa lukita tasaisen vauhtini avustamana hypyn ja sitten hidastan rytmiä. Pyöritin Kolaa hypyillä ja pistin keskittymään ohjaukseen. Hyvin keskittyikin ja teki tarkkaa työtä. Lisäksi Kola kesti vedättämistä kepeillä aivan infernaalisen hyvin, kun vertaa siihen, mitä luulin sen kestävän. Se siis lopulta kesti ihan samat vedätykset kuin Noki. :O
Nokin kanssa tehtiin kepeillä sivuttaista etäisyyttä ja omatoimista keppien hakemista. Hyvin se hakikin - ja oli ulkotreenaamisesta jotenkin aivan hurmoksessa. :D Vaahtosi, karjui ja hyppi kohti taivaita.
Huomenna mennään uudestaan ja Pika saa treenata tänään sösselströmiksi mennyttä sivuttaisen irtoamisen juttua, jos löydän Ojangon kätköistä jostain putken tai kaksi käyttööni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti