lauantai 8. marraskuuta 2014

0%

Harmittaa niin paljon, ettei sanoin pysty kuvailemaan. Eipä suju juoksuA kisoissa. Pika ei edes meinannut osua tai tehdä kuten treeneissä vaan kokosi viimeisen laukan lyhyeksi ja hyppäsi kontaktin alastulolta. Oikeasti ei ole ikinä harmittanut näin paljon kisojen jälkeen. Ei koskaan. Silloin harmitti todella paljon, kun Kola alkoi tulla ekasta rimasta kisatilanteessa ali. Mutta nyt harmittaa moninkertaisesti siihen verrattuna.

Pysäytyskontaktit? Kuinka helvetin kova työ niiden tekemisessä mahtaa olla? Ja ihan rehellisesti on sanottava, että kun pysäytysA:lla karsitaan meidän ajoista monta sekuntia pois, niin se kirpaisee, harmittaa, ärsyttää, turhauttaa. JuoksuA? Siihen mulla itselläni alkaa olla ihan hillitön väsymys. Alusta en vain pysty juoksuA:ta opettamaan. En tällä hetkellä. Ei ole sellaista motivaatiota eikä uskoa, että se voisi onnistua. Ehkä eniten tässä harmittaa se, että ihanko tosiaan kisaA:n riitti pilaamaan kaksi starttia, joilla itse ohjasin tyhmästi ja rytmitin liikkeeni väärin, kun piti saada Pika kääntymään liki 180 astetta A:lta? Jos se tuhoutuu täysin noin helposti, niin miten siitä ikinä edes voisi tulla toimiva?

Eipä ole näin paha mieli ollut aksaamisesta kuin viimeksi sillon, kun Kolan kanssa joskus vuonna 2009 lähdin itku kurkussa treeneistä ja pidin sitten vuoden tauon koko lajista.

Jos vain tietäisi, millä keinolla varmasti saan korjattua tuon A:n, niin olisin valmis tekemään hommia. Mutta ihan puhtaalla testailuajatuksella ja "tää saattais toimia" -pohjalta motivaatio on tällä hetkellä puhdas nolla.

Ehkä huomenna on toisin.

Ei kommentteja: