Tänään Batin kisoissa ei nollia tehty Nokin kanssa. Mutta muuten onnistumisia oli kyllä useampiakin ja päivä jäi niiden ansiosta aivan ehdottomasti positiivisen puolelle.
Hypärin hyvät jutut
+uskalsin irrottaa pituudelle rohkeasti ja sen jälkeen käytin poispäinkääntöä, joka on itselle vieras ja hankala ohjaus (paitsi Jaakon yksärin jälkeen se on alkanut tuntua vähemmän vieraalta ja vähemmän hankalalta)
+takakulmassa tein valssin niin, että Noki kääntyi hienosti ja tiiviisti, vaikka tuli hypylle putken antamalla kovalla vauhdilla
+kepeillä Noki hakee ihan tylyn hienosti sisäänmenon, vaikka minä seison keppien puolivälissä
+kepeiltä poistuessa Noki tikuttaa loppuun asti, vaikka vedättämällä ja poistumalla vinoon haastan ja provosoin karkaamaan kepeiltä kesken pois
+etenemä oli 4,89m/s ja hävittiin Fulle 2,7 sekuntia ja voittaja-Omielle 3,3 sekuntia - siis ihan häviävän vähän, kun kyseessä kuitenkin ovat Omie ja Fu
Miinuksena neljä rimaa putosi, mutta en osaa olla asiasta huolissani. Mentiin kovaa, luotettiin toisiimme ja pidettiin hauskaa. :)
Ensimmäisellä aksaradalla muurin palikka putoaa. En keksinyt tälle mitään muuta järjellistä selitystä kuin sen, että muurin takana näkyi vain valkoinen seinä ja matka seinään oli kohtalaisen lyhyt. Ehkä tämä aiheutti optisen illuusion, jossa koiran silmiin näytti, että muurin takana ihan lähellä on seinä. Todella moni maksi pudotti tuon muurin palikat ja ponnisti muurille oudon kaukaa. Pituudella puolestaan huitaisen kädellä, kun pelkään, ettei Noki irtoa pituudelle, joten Noki lukee huitaisun juuri niin kuin sen nyt vain voi lukea: kääntymisenä. Mutta kilttinä otuksena Noki toteaa ennen laskeutumista, ettei pitänytkään kääntyä, ja vääntäytyy oikeaan suuntaan. Ennen puomia puolestaan Noki koomisesti paljastaa, että on sivusilmällä listannut todennäköiseksi seuraavaksi esteeksi puomin: rintamani kääntyy kohti puomia ja Noki kääntää näennäisen järjettömästi liikkeensä. Lukitus on kuitenkin niin hatara, että Noki luopuu puomista ja lähtee uudestaan kohti minua.
Toisella aksaradalla erityiskiitosta Nokille ansaitsee puomi: Noki pistelee sen tosi hyvällä vauhdilla. Kepeille mennessä ajaudun ihan oudolle linjalle. Oletan olevani kohti keppejä, mutta todellisuudessa liikkeeni on ihan eri suuntaan. Niinpä Noki ei tajua, mikä este on seuraavana. Kun viimein huomaan juoksulinjani, on jo myöhäistä: Noki ei vain taivu kepeille oikein. Se yrittää parhaansa, mutta sujahtaa kakkosväliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti