lauantai 14. maaliskuuta 2015

Serenadi Pikkarille

Pika on omituinen vesikoira. Sillä on vain hyvin rajallisesti laumaviettiä. Tai sitten sillä kyllä on laumaviettiä, mutta sen pään palapelin palaset ovat niin vahvasti kohdillaan, ettei se koe tarpeelliseksi olla laumastaan niin kauhean huolissaan. Se lähtee ihan kenen tahansa mukaan. Se viihtyy ihan missä tahansa hoidossa. Se ei peräänsä katsele, eikä huolestu uusista tilanteista tai uusista ihmisistä.

Pika on omituinen vesikoira. Tai poikkeuksellinen. Se ei tunnu hätkähtävän _mistään_. Pika rakastaa.. Tai eipäs. Sen mielestä Pikaa rakastaa jokainen lähelle osuva olento. Tai jos käy niin ihmeellisesti, että joku ei rakastakaan, niin sitten sellaisen olennon olemassaolo kannattaa Pikan tulkinnan mukaan ignorata täydellisesti. Häntä pysyy pystyssä. Tilannetta ei väistetä. Mutta provosointi ja/tai provosoituminen loistavat poissaolollaan.

Tänään Pika oli mukana Ojangossa aksakisojen katsomossa. Se vispasi villisti häntäänsä ihan jokaiselle ihmiselle, joka ihan millä vaan tavalla osoitti huomiota. Tai pisti käden namitaskuun. Tai sattui istumaan maassa. Lisäksi Pikkari oli ystävällisen kiinnostunut Arpan Leon-pennusta. Nelikuinen lapsikoira olisi saanut Pikalta varmasti enemmänkin huomiota, mutta kun laumassa oli muitakin Pikalle vieraita koiria, niin ihan kaikkea keskittymistä ei ehtinyt antaa Leonille. Pika ei hämmentynyt, vaikka pentu-ulkoilulla mukana ollut Pikalle vieras urosperro karjahteli epävarmuuttaan Pikkarille. Pika ei hätkähtänyt, vaikka sille vieras narttuperro lenkin varrella haukahteli kimeästi ja menoa ja meininkiä riitti ympärillä vieraiden ja tuttujen koirien juoksennellessa pitkin peltoa. Pika tassutteli eteenpäin kuin maailmassa mikään ei voisi satuttaa tai pelästyttää sitä.

Pika on huoleton heppu. Se ei maailman menoa murehdi ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Ja kun se suhtautuu elämään tästä lähtökohdasta, on ainakin tähän asti elämä aina kantanut ja murehtiminen olisi ollut täydellisen turhaa. Se ei ole kokenut tappeluita eikä nähnyt ikinä ainoaakaan ikävää ihmistä. Sen maailma taitaa olla aika vaaleanpunainen.

Ei kommentteja: