Suunnitteletko kloonausta? Puuttuuko sinulta kloonattava kohde? Kloonaa Noki!
Noki on elämäni koira. Kola on ensimmäinen oma koirani ja sillä on oma paikkansa minun elämässäni. Mutta Noki on elämäni koira. Pika on hurmaava, ystävällinen, outo, persoonallinen, pellehermanni. Mutta Noki. Se on jotain muuta. Se on.. Se on samalla taajuudella kanssani. Se vitsailee, hassuttelee, urputtaa, vaatii, tanssii ja laulaa - varsinkin ennen ruoka-aikaa- ja on kehittänyt rutiineita, joissa on yhteiset pelisäännöt.
Noki tarjoaa aamuisin ja töistä tullessani lelua. Se pyörii väkkäränä, ja tarjoaa pientä aarrettaan. Mutta ei sitä saa ottaa. Sitä saa ihailla ja melkein ottaa. Mutta ei oikeasti. Ja kun lähdetään lenkille, Noki kysyy, pistetäänkö kuonopanta vai tavallinen panta. Jos laitetaan kuonopanta, Nokia harmittaa. Se pitää kuonopantaansa kiltisti koko lenkin, mutta kun palataan kodin ulko-ovelle, se riisuu kuono-osan, koska siinä vaiheessa niin on yhteisen sopimuksen mukaan lupa tehdä. Lenkillä kuono-osaa ei saa ottaa pois, eikä Noki sitä yritä silloin poistaakaan. Jos puolestaan otan käteeni tavallisen pannan, Noki riemastuu. Se ei ala riehua. Se ei ala sählätä. Ei haukkua. Se hymyilee henkisesti.
Minua jaksaa ilostuttaa ja naurattaa vuodesta toiseen, miten ilmeikkäästi Noki ajatuksiaan viestittää.
Nokissa ärsyttää yksi ainoa asia: se vetää hihnassa. Niin uskomattoman kiltti kuin se onkaan, se ei osaa olla vetämättä. Enkä minä varmasti ole osannut myöskään opettaa, miten ollaan vetämättä.
Tänään tehtiin taas juoksuA:ta. Ensimmäisellä kerralla Noki teki jotain, mitä se ei ole tehnyt vuosiin. Se tuli renkaan väärästä raosta. Ei olla tehty kai vielä kertaakaan rengasta juoksuA:n jälkeen olevana esteenä, joten Noki keskittyi liikaa minun liikkeeni ja mahdollisen palkkapallon ajattelemiseen. Vaan hyvinpä Noki sitten korjasi, kun tehtiin uudestaan. :)
Mukana oli Tea etupalkkaamassa. Aluksi Noki ei ymmärtänyt, että jollakulla voisi olla etupalkka. Ei nimittäin olla tehty etupalkalla A:ta kertaakaan. Oli tosi hyvä juttu, että saatiin apupalkkaaja, niin Noki sai keskittyä rauhassa omaan suoritukseensa, kun ei tarvinnut miettiä minulla olevaa palloa. Tehtiin myös A:lta kääntymistä, eikä siinä ollut pienintäkään ongelmaa. Tean lähdettyä harjoiteltiin vielä sitä, että A:n jälkeen on vierekkäin rengas ja putken umpikulma ja Nokin pitää suorittaa se este, jolle ohjaan. Ihan viimeiseksi pienen epäröinnin jälkeen päätin testata, miten Noki suorittaa juoksuA:n, lähetän sen A:lle ilman omaa liikeapuani. Lähetin Nokin A:lle ja jäin seisomaan ja katsomaan. Laukka. Huipun ylittävä laukka. Laukka. Hieno osuma, eikä pienintäkään epäröintiä.
Ei ainoaakaan yliloikkaa. Ei ainaoaakaan ajatusta pysäytysA:lle.
Viikonlopun kisat kyllä jännittävät. En halua lähteä radalle epävarmana. Mutta tietty epävarmuus on vain kestettävä. Tiedän, että Noki osaa oikean suorituksen. Mutta en tiedä, ymmärtääkö Noki, että kisoissakin saa juosta läpi. Ja koska tätä epävarmuutta pystyn poistamaan vain kisaamalla, on pakko tehdä joku kivikova suunnitelma, mitä sitten teen, jos Noki tarjoaa pysähtymistä. Ja sitten pysytään suunnitelmassa.
Tiedän, että jos vain saan Nokin ymmärtämään, että juoksuA:n tekeminen on luvallista myös kisoissa, se tulee tekemään hienoja osumia kerta toisensa jälkeen. Sen laukka istuu A:lle kuin nakutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti