sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

kisoissa taas ja taas ja taas :)

Pikan kanssa kerta kerralta kisaradoilla on enemmän kohtia, joissa tehdään yhdessä. Lisäksi uskallan haastaa esimerkiksi kepeillä enemmän ja enemmän. Mutta ihan joka radalla silti riittää kohtia, joissa töksähtelee, eikä meno missään nimessä ole vielä lähelläkään optimaalista. En saa Pikasta täyttä vauhtia irti, kun jarruttelen liikaa, päästän liikaa edelle ja jään ohjaamaan takaa koska se on helpompaa, en ohjaa edestä niin paljon kuin voisin, saatan liikaa tai liian vähän, olen edessä, rytmitän pieleen... :) Sellaista pientä. ;) Mutta koska Pika on alkanut katsoa ohjausta eikä pelkästään sinkoa sinne, mihin kuono näyttää, pääsen harjoittelemaan ohjaamista tehokkaammin. Jes!

Nollaradalla töksähtää muurin jälkeen, kun valssini pyörii myöhässä ja varmaan ihan suht huonoon suuntaankin. Seuraava töksähdys tulee, kun tullaan takaseinältä kohti muurin vieressä olevan hypyn takaakiertoa. En vain osaa rytmittää liikettäni niin, että Pika tulisi täysillä takaakiertoon ja sitten lähtisin alta pois. Takaseinällä olevan putken jälkeen töksähtää, kun Pika hämmästyy okseria. Toiseksi viimeisellä hypyllä sählään ja eteneminen töksähtää ja rima kolahtaa.


Tällä radalla homma sujuu yhtä hyppyä ennen A:ta asti oikeinkin hyvässä yhteisymmärryksessä. Tosin keinun jälkeen ikään kuin luovutan jo valmiiksi, että "EN mä EHDI!! vippausta ohjaamaan!! Pika pääsee liikaa edelle! APUA!" Muurin palikka putoaa ja sitten en vain osaa vippausta. Ja sen jälkeen kadotaankin A:n takana olevaan Mikämikämaahan: Taistellaan kapteeni Koukun kanssa, opetetaan kadonneet lapset lentämään, pokaillaan Helinä-keijua ...ja sitten putkahdetaan aikavääristymästä takaisin tähän todellisuuteen ja kävellään sylikkäin kentältä pois. :D Että näin. ;)


Nokin kanssa sorrun toista kertaa tällä viikolla ylimieliseen aliohjaamiseen. En vaan viitsi katsoa, että Noki menee putkeen, koska "meneehän se nyt, se on NOKI, kyllä se osaa.." No eipä mene. Saadaan kielto ja käytetään liki 4 sekuntia putken suulla sekoiluun. Sinne lipeää hopeasija minun laiskotteluuni.


Hyvinkään hallin pohja oli jokseenkin karmea. Tekonurmen alla ei ole mitään. Tai onhan siellä: betoni. Tekonurmen paksuus on 0,5cm-1cm, joten käytännössä juostaan melkein pelkällä betonilla. En ole aiemmin tuntenut omissa jaloissa, jos kisapaikan pohjaa on kuvailtu kovaksi. Olen ajatellut, että sen tunnistaa siitä, että koirat toimivat jotenkin eri tavalla. Mutta tällä kertaa voin sanoa pohjaa _kovaksi_ ihan sen perusteella, että kesken Pikan nollaradan huomasin ajatusten karkaavan hetkeksi siihen, miten hemmetinmoisia tärähdyksiä omiin polviin ja jalkapohjiin kohdistuu. Lisäksi matto pitää erinomaisesti, joten käännöksissä paitsi tärähtää, nilkat ja polvet joutuvat kestämään melkoista vääntöä, kun pohja ei kevennä vääntöä tippaakaan. Osaan taas hetken olla aika todella kiitollinen siitä, että treenaan Ojangossa ja seuramme hallilla, jossa pohja on aivan eri maailmasta kuin Hyvinkään pohja.

Ei kommentteja: