Pikan kanssa alkaa vihdoin tuntua siltä, että rata toisensa perään ollaan tekemässä yhteistyötä. Jes! Sinkoutumisia yllättäviin suuntiin on enää murto-osa siitä määrästä, mitä sitä oli ennen polvisaikkua. Pika tulee ohjauksiin ja kuuntelee. Kontaktit ovat edelleen hankalat ja pysäytysA:han palaaminen tuntuu erityisen hankalalta. On jo niin ehtinyt tottua siihen, että A:lla rytmi ei rikkoudu, joten nyt pysähdysA:n katkeavaan rytmiin palaaminen tuntuu haastavalta. Puomillakaan en luota, että Pika pysähtyisi. Onneksi alkaa ulkokausi ja pääsee treenaamaan puomia oikein urakalla - talven ajan kun se on ollut ihan retuperällä treenimahdollisuuksien puutteen vuoksi.
Tänään todettua:
1) oma rytminmuutokseni yhdistettynä vastakäteen on aiiiiiivan sairaan paljon liikaa jarrua Pikalle, vaikka tullaankin suorasta putkesta. Pika jäi räkyttämään minulle, eikä etene milliäkään minun rintamaani kohti. Täytyisi takoa päähän, että Pikalle vastaan kääntyvä rintamasuuntani on kuin kivimuuri. Se ei tule siitä läpi, jos seison paikallani. Jos kivimuurissa on saattavaa liikettä, teho on kevyempi.
2) PIDÄ KOIRA OHJAUKSESSA! ÄLÄ PÄÄSTÄ SUIHKIMAAN! Tänään kertaalleen vaivuin ohjaamaan itsekseni ja unohdin vaatia Pikaa mukaan. Suihkis. Sinne liukeni kohti monen metrin päässä olevaa hyppyä, johon yksikään muu koira ei liuennut. :D
3) Pika ei vielä kestä kepeillä niin hurjaa vedätystä, mitä Noki kestää. Mutta uskalsin kokeilla!
4) Pika irtoaa tietyissä tilanteissa aivan sairaaaan hienosti putkiin. Tänään irrotin sen niin kaukaa putkeen, että lopulta ohjasin päin prinkkalaa jatkon, kun olin niin kauhean paljon pidemmällä kuin luulin olevani. Ja Pika irtosi hyvällä vauhdilla kiihdyttäen! Jee :)
5) Pika EI irtoa hyvin tai sujuvasti putkeen, jos sen pitäisi irrota poispäinkääntöhengessä. Se ei vaivaudu edes vilkaisemaan, mitä mahdollisesti voisin tarkoittaa, vaan se keskittyy huutamaan. Tätä täytyy ehdottomasti treenata _paljon_, koska se on erityisen ärsyttävä bugi Pikan taidoissa. Se katsoo eteenpäin tai minun suuntaani, ei minusta pois.
Nokin kanssa pöristeltiin hypäri etenemällä 4,95m/s. Eli hyvää vauhtia. :) Harmillisesti toinen rima putosi. Joko syynä oli se, että rimat olivat 65cm korkeudessa tai se, että irtosin kevyesti sivusuunnassa. Tai niiden yhteisvaikutus. Joka tapauksessa jäi aavistuksen harmittamaan, koska moka menee Nokin piikkiin. Se olisi pystynyt pitämään riman ylhäällä, enkä todellakaan häirinnyt sitä niin paljon hypyn aikana, että riman putoaminen olisi missään määrin itsestäänselvyys tai edes kovin ymmärrettävää.
Nokikin irtoaa hypärillä keppien jälkeen putkeen paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Olan yli vielä joudun varmistamaan, että ihanko oikeasti se sinne lähti, kun tuntuu, että jätin sen keppien jälkeen olleelle hypylle ihan yksin. :D Pikan irtoamiseen vastaavassa kohdassa luotin kyllä, mutta Nokiin en. Molempien kanssa ehdin pussin kohdalla niin pitkälle, että persjättö on jo tehty, kun mustavalkoinen vasta sujahtaa pussiin. Pikan kohdalla ajaudun niin pitkälle, että ollaan jo ohi seuraavasta hypystä. :D Pikan hypäriltä saadun kokemuksen perusteella Nokin kanssa olenkin pussin jälkeen tarkempana, eikä Nokilla ole mitään ongelmia löytää oikeaa hyppyä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti