5.päivä

Tässäpä tämä meni. Ei erikoisempaa. Kola syö normaalisti. Kyse oli kai siitä, että tarjosin sille liian koiramaista mössöä. Kola ei pidä mössöruuista, se on tullut opittua. Esim. pehmenneet kuivanappulat = S U P E R Y Ö K. Neu uppoaa ja jauhelihat, mutta monet sellaiset eivät, missä on sekaisin lihaa ja kasviksia. Eikä myöskään palaliha. Enkä ole jaksanut ruveta opettamalla opettamaankaan noiden mössöjen syömistä, kun Kolalle uppoaa kuitenkin nappula, luut, kana, kalkkuna ja jauhelihat.

(Karkasipas vahvasti ruokapainotteiseksi tämä kirjoitus.)

Kola istuu ovella käskystä, mutta ei todellakaan tee sitä samalla tavalla kuin tokotreeneissä. Kola hilaa perseensä korostetun hitaasti maahan.

Tänään Kola on ehkä enemmän kuin aiemmin hakenut "väkisin" minulta huomiota. Se kulkee perässäni, vaikka ärähdän. Se hiipii ihan kantapäillä tai pysähtyy kulman taakse odottamaan, että tulisin. Se tuijottelee ja pyörii lähistöllä. On siis vähän sellainen olo, että Kola ei ota tätä tällä hetkellä ihan "tosissaan". INHIMILLISTÄN. Sen teen. En oikein osaa muullakaan tavalla tulkita tätä. Tämä on sikäli erikoinen tilanne, että yleensä minulla on tunne, että osaan melkein lukea Kolan ajatuksia. Tuntuu siltä, että näen helposti toimintojen syyt ja aavistan Kolan toiminnan jo paljon ennen kuin se toimii. Nyt en siihen oikein kykene. Ikään kuin seurailen itselleni vieraan otuksen toimintaa hämmentyneenä.

Hieroja-Heidi sanoi kerran, että Kola lukee minun ajatuksiani. No. En ehkä ota tuota ihan kirjaimellisesti noin, mutta takuuvarmasti Kola lukee minua, eleitä ja ilmeitäni kuin selkokielistä lastenkirjaa. Se näkee pienimmästäkin eleestä, millä fiiliksellä olen tai mitä aion seuraavaksi tehdä. Joten ehkä tämä ajatustenlukuongelma on molemminpuolista tällä hetkellä. Kola ei saa selvää, mitä minä ajattelen eikä siksi oikein tiedä miten olisi ja miten toimisi - enkä minä saa selvää, mitä Kola ajattelee, joten Kolan toiminta näyttää minusta hyvin epämääräiseltä.

(Ja jos nyt mennään ihan rehellisyyden puolelle, niin tämä "ajatuksenluku" on syy, miksen antaisi Kolaa pakkotilanteessakaan mielelläni oikeastaan juuri kenellekään asumaan. Kolasta ei tule koskaan kiertolaista, koska en luota muiden ihmisten ajatustenlukutaitoihin. ;) Joojoojoojoo. Inhimillistän ja luulen itsestäni liikoja. Mutta siitä huolimatta Kolasta ei koskaan tule kiertolaista. Sen koti on minun kanssani, kunnes sateenkaarisillat sitä kutsuvat.)

Jälkikäteispohdintaa: Ja siis järjellä pystyn selittämään itselleni sen, että enemmän kuin todennäköistä on se, että Kolan toiminta on itseään toteuttavaa ennustetta osittain. Mahdollisesti hyvin suurissakin määrin. Partasen emännän sanoin kuvatakseni, Kola on takuulla ohjaajapehmeä. Ja koska minä teen ihan tahtomattani tai sen suuremmin suunnittelemattani ennusteita Kolan toiminnasta tuon "ajatuksenluvun" kautta, todennäköisesti liikun, elehdin ja ilmeilen niin, että ennustukseni toteuttaa itseään Kolan lukiessa minua. Eli esim. jossain tilanteissa kohdatessamme vieraan ihmisen aavistan jo etukäteen, että "tuo on sellainen ihminen, ettei Kola osaa sen seurassa rentoutua". -> Seurailen tahtomattanikin Kolan toimintaa. -> Kola tulkitsee katseeni niin, että tässä on nyt jotain outoa. -> Kola ei osaa rentoutua. -> Ennustukseni on osunut oikeaan.

Näppärää!