torstai 1. heinäkuuta 2010

neljäs päivä

Kola ei halunnut syödä aamiaistaan. Sitä ahdisti selvästi, kun käskin sitä istumaan ennen ruuan saamista. Hyvin hitaasti se lopulta istui, mutta tiesin jo ruokakuppia lattialle laittaessani, että Kola ei tule syömään ruokaansa. Tarjosin silti. Eikä se sitten edes katsonut kuppiaan. Iltapalat ovat tähän asti maistuneet, sillä olen illalla antanut pojille kalkkunankoivet jäystettäväksi. Ruokakupista syöminen on ollut Kolalle ahdistavaa jo kai ainakin pari-kolme päivää. Sitä ahdistaa, että minä toimin ruokailutilanteessa "väärin". Kola paineistuu, koska minä käyttäydyn ruokaa laittaessani kuin olisin "vihainen" eli en höpöttele tai katsele koiria. (Tiedän inhimillistäväni Kolaa, mutta en oikein muulla tavoin osaa sanoittaa tilannetta.) Ja silloin, kun Kola kuvittelee minun olevan vihainen, se ei halua/uskalla koskea ruokaan. Kai se luulee, että ruoka on minun eikä siihen ole lupaa koskea, vaikka annankin luvan.

Kolaa ahdistaa myös ulko-ovella, kun käsken koirat istumaan ja odottamaan, että avaan oven. Kolasta näkee, kun se sukeltaa kuplaansa eikä sillä ole halua totella. En oikeastaan ymmärrä, mikä Kolaa tuossa ulko-ovella istumisessa ahdistaa.. Yleensä osaan päätellä, mistä Kolan paineistuminen johtuu, mutta nyt en keksi itseäni tyydyttävää selitystä.

Nämä "ahdistushetket" ovat tulleet selvemmin huomattaviksi päivä päivältä. Ehkä kyse on siitä, että Kola ei enää luule tämän olevan väliaikainen tila, vaan se on alkanut tajuta, että tämähän voi olla pysyvä muutos..? Nyt mennään myös minun mukavuusalueeni rajamailla, sillä kestän kyllä mököttävää Kolaa, mutta ahdistunut Kola on ahdistavaa katseltavaa.

Noki sitä vastoin ei ota tätä yhtään niin vakavasti. Aamulla se on kyllä pettyneen näköinen, kun en taaskaan anna sille huomiota. Mutta pitkin päivää se järjestää omaa puuhaa ja näyttää iloiselta. Tälläkin hetkellä Noki möyryää pedissään selällään ja paiskoo leluja ympärilleen ihan onnesta soikeana, vaikkei kukaan huomioi sen puuhia. Toisaalta Noki ei ole yhtä voimakkaasti huomioimattomuuden kourissa, sillä se hakee Kolalta joka päivä huomiota, ja sitä myös saa. Kola ei ymmärrettävästikään saa Nokin huomiosta sitä samaa, mitä Noki saa, koska Kolalle Noki on vain vähäpätöinen apupoika.

2 kommenttia:

Partasen emäntä kirjoitti...

Minusta Kolan käytös vaikuttaa (ohjaaja)pehmeän koiran epävarmuudelta ja paineistumiselta. Käyttäydyt eri tavalla kuin normaalisti, ja nimenomaan normaalia jäykemmällä/pidättyväisemmällä tavalla -> koira tulkitsee elekielestäsi, että jokin on vialla.

En usko että koira osaa ajatella tulevaisuuttaan, että ounou, hyvästi kivat päivät ja tätä tämä sitten on jatkossa. ;) Eiköhän se vain reagoi sinun muuttuneeseen käytökseesi ja muuttuneisiin rutiineihin - joihin ei ehkä tällä hetkellä saa sitä ohjeistusta, minkä normaalitilanteessa saisi...?

Kai noita jääkauden ohjeita voi soveltaa koiran mukaan, jos keskustelee sen kouluttajan kanssa? Tai sitten vain katsot vielä muutaman päivän eteenpäin, mihin tilanne kehittyy.

emilia kainulainen kirjoitti...

Maanantaina ollaan joka tapauksessa menossa tapaamaan ohjaajaa eli enköhän mä näillä mene siihen asti, ellei tää nyt ihan hirmuisesti mene huonompaan. Olen antanut itseni ymmärtää, että jääkauden on tarkoituskin ikään kuin järkyttää koiran maailmaa ja jollain tasolla rikkoa rutiinit, että päästään luomaan uusia toimintatapoja ja uusia rutiineja.