maanantai 19. heinäkuuta 2010

viimeinen korjaamotunti

Aloitettiin käymällä läpi kulunut viikko. Hyvinhän se on pääpiirteittäin kulunut. Käytiin kävelyttämässä Kolaa ja se kulki nätisti hihnassa. Odottamiskäskyssä se ottaa muutamia teputepu-askelia edelleen. Pitäisi olla tiukempi vaatimuksissaan. Mutta noin muuten kävelyretki oli leppoisaa tassuttelua.

Sen jälkeen sain ohjeet seuraavaan tapahtumaan. Tarkoitus oli kävelyttää Kola "koiratarhan" ohi. Siellä oli ohjaajan pari koiraa häkissä odottamassa ja Kolan kanssa kuljettiin häkkien ohi. Vahdin, ettei Kola ala tuijotella koiria. Eikä se alkanutkaan. Ei sitä kiinnostanut yhtään hiljaa häkissään seisovat koirat. Tämän jälkeen päästin Kolan irti hihnasta. Muutamankymmenen metrin päässä meistä ohjaaja tuli urosaussiensa kanssa tielle seisoskelemaan. Tarkoitus oli, että Kola ajetaan tilanteeseen, jossa se mahdollisesti ei tottele käskyjäni, vaan menee vieraan koiran luokse luvatta. Tällöin tehtäisiin laumasta häätö.

Kola huomasi uroksen ja vilkaisi sitä. Välimatkaa oli kuitenkin niin paljon, ettei minun tarvinnut kieltää tai käskeä. Jatkoimme lähestymistä ja kouluttaja siirtyi aussiensa kanssa tien laidalta lähtevälle hiekkatielle ja antoi meille hieman lisää tilaa lähestyä edelleen. Kola otti muutaman kevyen hölkkäaskelen koirakkoa kohti ja nosti hieman korviaan. Kielsin. Kola laski korvansa ja jätti vieraan uroksen huomiotta. "Älä sitten kiellä enää, jos se yrittää vielä", kuului ohje. Kola ei yrittänyt. Tallustelimme ehkä 10 metrin päästä koirakosta ohi ja Kola oli kuin ei olisikaan nähnyt koko koirakkoa. Huikkasin ohjaajalle, että "ei Kola koskaan ole ollut sellainen, että se lähtisi kaukaa riitaa tarkoituksella haastamaan". Se puolustaa kyllä itseään hanakasti, mutta ei se ole mielestäni riidanhaastaja sanan varsinaisessa merkityksessä. (Saa olla eri mieltäkin. ;)

Vaikeutettiin edelleen tehtävää. Kouluttaja lähti koirineen hiekkatien vasenta laitaa kulkemaan edellämme. "Ohittakaa meidät ja ole valmiina kieltämään, jos tarpeellista!" Lähdimme lähestymään kapean tien oikeaa laitaa. Kola oli siis edelleen irti. Kun olimme parin metrin päästä koirakosta, Kola päästi vaimean murahduksen. Kielsin. Kola hiljeni ja irrotti tuijotuksen uroksesta. Kävelimme koirakosta ohi ja Kola oli hiljaa eikä oikeastaan mitenkään huomioinut urosta.

Vaikeutettiin vielä hieman. Kolalle vieras uros jäi kulkemaan selkämme takana ja me jatkoimme edellä. Kola yritti ensin vilkuilla takana kulkevaa, mutta kun annoin vauhtia reipastuttavan "mennään!" -käskyn, se luopui yrityksestä ja lähti jatkamaan kanssani matkaa uroksesta välittämättä. Olimme siis juuri tulleet kohti vierasta urosta, ohittaneet sen ja antaneet sen kulkea takanamme - ja Kola oli irti hihnasta! Wau.

Vein Kolan takaisin autoon. Häätöä ei siis päästy tekemään ja kouluttaja vaikutti hetken kai hieman pettyneeltä. (Mikä herätti vähän ristiriitaisia tunteita..) Kun Kola oli autossa, menimme vielä keskustelemaan kurssin kulusta ja jatkosta kouluttajan kanssa. Tuossa yhteydessä kouluttaja totesi, että "Noh.. Häätöä ei päästy tekemään, mutta parempihan se on näin! Tälläisiä viimeisiä koulutuskertoja on ilo katsella.:)" Hän olisi aivan varmasti halunnut päästä tekemään häädön, mutta sai "tyytyä" ilman häätöä onnistuneeseen suoritukseen. ;)

Tulevaisuuteen ohjeena ovat seuraavat asiat:
1) hihnakäytöksen vaaditaan edelleen olevan hyvää = ei vetämistä
2) koira ei saa vaatimalla/ehdottamalla päättää asioista vaan asioita tehdään ainostaan ihmisen päätöksestä
3) koiraa ei koskaan mennä silittämään, vaan se kutsutaan silitettäväksi

Nämä ohjeet eivät siis millään tavalla kiellä koiran huomioimista, sen kanssa leikkimistä tai sen palluttamista. Mutta huomioimisen on oltava ihmislähtöistä, se alkaa ja loppuu ihmisen päätöksestä. Koiraa saa ja pitääkin huomioida jatkossa. :)

-----------

Mitä tämä kurssi minulle opetti?

Se opetti erityisesti blogin keskustelujen kautta sen, että oma käsitykseni koiran kasvattamisesta täsmentyi. Se opetti olemaan järjestelmällinen vaatimuksissa koiria kohtaan. Se opetti, että voin vaatia Kolalta asioita ja saada vaatimukseni toteutumaan. Se opetti, että itse asiassa Kola pyrkii dominoimaan muita ihmisiä kovin kovin monissa eri yhteyksissä (niin kotona, lenkillä kuin pihassakin). Tämän toiminnan yleisyys yllätti minut laajuudessaan, vaikka mielestäni olen aina pohtinut Kolan toimintaa paljon. Enkä tarkoita tässä nyt sitä, että kouluttaja olisi sanellut minulle, että "tuo toiminta on dominointia ja tuo ja tuo ja tuo", (oikeastaan kouluttaja ei tainnut mainita ainoatakaan varsinaista dominanssista kertovaa Kolan toimintaa)vaan ihan itse olen kaikki nuo dominointitavat huomannut jo aikaa sitten, mutten ole tajunnut/osannut alkuunkaan muodostaa kokonaiskuvaa Kolan toimintatavoista. Olen nähnyt asiat yksittäisinä toimintatapoina, vaikka oikeasti kyse on yhdestä toimintatavasta eri yhteyksissä.

Ja erityisesti kurssi opetti sen, että on mahdollista saada Kola sietämään ihmisiä.

Oliko kurssi hintansa arvoinen?

Mielestäni kyllä. Yksityistä koulutusta melkein aiheen kuin aiheen osalta saa, kun suostuu maksamaan siitä tietyn tuntitaksan. 65 euron tuntitaksa on mielestäni vielä kohtuullisuuden rajojen sisäpuolella. Sain kurssituntien lisäksi ohjausta sähköpostitse ja tarvittaessa olisin saanut myös puhelinapua. Lisäksi jäi mahdollisuus kysyä jatkossakin apua mailitse Kolaan liittyvissä pulmissa.

Kenelle suosittelisin tätä kurssia?

En kenellekään. Koiranomistajan on tunnettava koiransa niin hyvin, että hän itse pystyy tekemään päätöksen, voisiko tästä toimintatavasta olla koiralle hyötyä. Siitä oli hyötyä niin Kolalle kuin Nokillekin, mutta enpä ole niin fiksu, saati ennustaja, että voisin kenenkään muun koiran puolesta ryhtyä lupailemaan.

Mitä vaikeuksia ja helppouksia kurssi piti sisällään?

Se, mikä oli vaikeaa, osoittautui yllättäen myös kurssin helppoudeksi. Nimittäin huomioimattomuus. Totesin olevani kykenevä toimimaan erittäinkin päättäväisesti tämän asian suhteen. Vanhempani ja pikkuveli eivät olleet lainkaan niin taitavia ja järjestelmällisiä kuin minä! (Yleensä tämän tyyppiset erityistä tarkkaavaisuutta ja periksiantamattomuutta ja järjestelmällisyyttä vaativat toiminnat ovat minulle lähes suhteettoman vaikeita, jos niihin ei liity jotain mukavaa.) Ylitin siis omat odotukseni tässä asiassa.

Aluksi oli vaikeaa kestää esimerkiksi sitä, että koiria ei voi lääppiä esim. kotiin tullessa vaan ne pitää murahtaa pois. Samoin oli vaikea kestää itseä tuijottava ja huomiota hakeva karvaturri. Lopulta sekä minä että koirat opimme systeemin. Koirat eivät enää syöksy hyppimään päin, kun saavun kotiin. Ne ovat rauhallisia, joskin hyvin iloisia saapumisestani. Ne eivät enää aktiivisesti hae koko ajan huomiotani, vaan valitsevat lepopaikkansa ja seurailevat elämää ympärillään tai nukkuvat. Lisäksi Kola ei enää lenkeillä (niin) maanisesti pyri saamaan ihmisiä leikkimään kanssaan kepeillä. Se pystyy keskittymään nuuskiskelemiseen ja hölköttelyyn eikä tauotta vaadi minua viihdyttämään itseään. Se on rentouttavaa niin minulle kuin varmasti Kolallekin. Lisäksi se puuhailee mökillä omiaan kantamatta tauotta halkoa jokaisen vähänkin kiinnostuneen (tai täysin kiinnostumattomankin) jalkoihin.

Lisää pohdintaa on ehkä tulossa, jos tässä illan valoisina tunteina tulee uusia ajatuksia tai havaintoja mieleen. :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon kurssin läpäisystä! Taidan itsekin kokeilla häätöä ovesta tullessani. Roope on iso rasite, kun kotiin tulee joku. Roope tai Rosa selvästi huutaa; häly häly, joku tulee. Nyt se on loppu, sanon minä!

Kiitos, Emppu, vinkkien jakamisesta.

Kati, Roope ja Rosa