Joko tämä on sattumaa tai sitten Kolan hormonipiikki todellakin vaikuttaa sen olemiseen paljon niin pihassa kuin puutarhassakin. Kola on kotona jollain tavalla rennompi. Se todennäköisesti nukkuu enemmän tai on ainakin rauhallisempi. En oikein osaa antaa konkreetteja esimerkkejä, sillä kyse on enemmänkin tunteesta.
Eilen käytiin poikien kanssa MaiMiikaMiskalassa kylässä ja yleensä Kola on heti ovelta ilmoittanut Misselle, että "ja vittu täällä ei sit kakarat riehu, kun minä olen paikalla. PISTE." Tällä kertaa Kola tassutteli sisään rauhallisesti ohi nöyristelevän Mispen ja ärsyyntyi kyljellään toisiaan hammastelleisiin kakaroihin hyvin kevyesti vasta sitten, kun Kola alkoi näyttää toooodella väsyneeltä ja kello kävi puoltayötä.
Kola myös näyttäisi kestävän pyörittelyä ja nuhjaamista paremmin kuin ennen. Yleensä vähintään sen silmistä näkee, että sitä vähän ällöttää joutua vaikkapa Miikan painiotteiden/muun nyhjäämisen kohteeksi. Nyt sen ilme oli rento.
Tänä aamuna pyysin Kolan viereeni sohvalle sunnuntaipötköttelylle. Kolalle tuli pian kuuma ja se poistui, joten halipulaisena pyysin paikalle Iikkusen. Iikku painautui kylkeeni ja pian Kolakin ilmaantui sohvan reunalle katselemaan. Mielenkiinnosta pyysin Kolankin kainaloon. Hetkessä sohvalla oli kasa, jonka alimmaisena olin minä, välissä Iikku ja päällimmäisenä postimerkin kokoisella alueella hyvää asentoa yritti löytää Kola. Aiemmin pojat eivät yhtä aikaa ole möllöttäneet kainalossa - tai ainakaan tätä ei ole tapahtunut niin rennosti kuin mitä tänä aamuna. Iikusta kylläkin irtosi lopulta pientä pörinää Kolalle (mikä oli melkoisen yllättävää!) kun Kola lopulta lätsähti käytännössä Iikun päälle makaamaan. Taisi vähän ahdistaa, kun isoveli röhnöttää päällä yli 20 kilon painolla. :D
---------
Turkkipohdinta käy myös kuumana. Iiikku läähättelee kotona paljon enemmän kuin yleensä. Jos maltan odottaa vielä muutaman viikon, niin voisin sitten ehkä jaksaa elellä kasvavan turkin kanssa kevääseen asti.. Viime vuonna ajelin turkit talvea ennakoiden muistaakseni lokakuussa ja muistelisin niin, että silloin jaksoin katsella turkkeja aina helmikuun loppuun asti.
Mutta kun! Sormet syyhyäsivät jo nyt ajella noilta turkit pois..
2 kommenttia:
Oletko huomannut mitään eroa Kolan työinnossa? Se on ehkä suurin huolenaihe, miksei Totti ole vielä pimpelipom.
Ei Kolan työinnossa ole mitään vikaa. :D Kyllä se karjuu agilitykentällä ihan vanhaan malliin.. ;) Eikä Nokinkaan yhteistyöhaluissa ja tekemisen palossa ole mitään muutosta kastraation jälkeen tapahtunut.
Lähetä kommentti