keskiviikko 15. helmikuuta 2012

hyvää tuulta!

Neljä opittua asiaa:

1. Lähtö kannattaa suorittaa lähes 90 asteen kulmasta, jos haluaa saada koiran irtoamaan itsestään aivan halvatun kauas sivusuunnassa. (kts. ratapiirrustuksen lähtö)
2. Käsky pitää huutaa ihan hiton ajoissa - eikä sen jälkeen jäädä ihailemaan sitä käskyä noudattavaa koiraa, vaan JALAT LIIKKUU JALAT LIIKKUU!
3. Putkea suorittava koira kuulee käskyn seuraavaa estettä varten. JOTEN HUUDA SE KÄSKY, PERHANA! (kts. ratapiirroksen putki-pussi -yhdistelmä)
4. Pussista tuleva koira on pakko ottaa hyvin haltuun, jos haluaa saada koiran haltuun, ettei se mene ns. herran haltuun.

Aivan sairaan hauskat treenit tänään! :) Otin ensin radan Nokin kanssa, koska ajattelin, että Kolan jäljiltä olen pelkkä värisevä hermoraunio.. ;) Rata sisälsi nimittäin erittäin paljon sivuttaista irtoamista, ja se ei ole Kolan vahvimpia puolia. Tai näin ainakin oletin.

Lähdöstä välittömästi koira piti saada irtoamaan niin paljon sivusuunnassa, että ohjaaja pääsi juoksemaan puomin eri puolta kuin koira. Sivuttainen irtoaminen saatiin Kolankin kanssa aikaan ilman pienintäkään ongelmaa, kun lähetin sen ensimmäiselle hypylle kuvan osoittamsta kohdasta. Enpä olisi ikimaailmassa keksinyt moista, ellei Anne olisi tuohon lähtöpaikkaan opastanut koiraa viemään. Jouduin jopa odottelemaan Kolaa nelosen ohjaukseen! ODOTTELEMAAN! Kolalle meinasi tulla hätä, kun yhtäkkiä kakkoshypyn jälkeen olinkin jo melkein nelosella odottelemassa ja Kola päätti pitää näköyhteyden ja tulla puomin ali niin lujaa kuin jaloista pääsee. Jouduin siis himmaamaan vauhtia niin, että pystyin tekemään rintaman käännöllä Kolalle selväksi, että sen pitää mennä kolmosputkeen.

Ehdin myös erittäin mainiosti tekemään kummankin pojan kanssa 7-8 -kohtaan persjätön ja Kolakin tuli radan kaikkiin persjättöihin aivan käsittämättömän mainiosti. Noki (tietenkin;) myös. Alan vähitellen olla ihan rakastunut persjättöihin! :O

















Puomin jälkeen Nokin kanssa hinkattiin kepeille heittoa ja keppien TODELLA itsenäistä suorittamista. Se sujuikin paremmin kuin uskalsin toivoa, kunhan vaan ensin oltiin tehty yhden kerran niin, että vietiin palkkapallo keppien päähän odottamaan ja sen jälkeen toinen suoritus niin, että Anne palkkasi Nokin keppien jälkeen. Näiden treenien jälkeen pystyin juoksemaan puomin "väärää" puolta eikä Noki kiinnittänyt minun liikkeeseeni pienintäkään huomiota. Kolan kanssa en edes yrittänyt moista, sillä Kola tarvitsee minut parin metrin säteelle itsestään kepeillä. Hyvin Kolankin kanssa ehti, kun heitti keppien jälkeen mahdollisimman kaukaa putkeen ja pinkoi minkä jaloista pääsi kohti A:ta käsi korkealla ja raivokkaasti käskyä karjuen. Sain kehuja A:lle viennistä Annelta, joten nähtävästi tällä kertaa jalat veivät lujempaa kuin arvelin. :D

A:n jälkeen hypyt ja putki sujuivat mallikelpoisesti kummaltakin pojalta. Putkesta omatoimisesti pussiin irtoaminen ei puolestaan sujunut kummaltakaan - paitsi siinä vaiheessa, kun Anne siirsi pussin suun kiinni putken takakaarteeseen niin, ettei "umpikujasta" päässyt pois kuin pussin kautta. :D Minulla ei ollut toivoakaan ehtiä pussille viemään poikia takaakiertoon. Treenattiin siis takaakiertoon pussista viemistä ihan erillisenä juttuna ja siinä saikin olla tarkkana, että koira ei karannut lapasesta paikkaan X, vaan tuli ihan aikuisten oikeasti siihen ohjaavaan käteen ja lähti takaakiertoon. Tarkkuutta pussin kanssa, siis!
















Aivan sairaan hauskat treenit, kuten sanottua. Ihan hirmuisesti haastetta ja ihan hirmuisesti juttuja, joita ei tule tavallisesti treenattua. Sain Nokista kehuja, että siitä tosiaan näkee, että keppien kanssa on tehty töitä. Etupalkka toimi piiiiiiiiitkästä keppitreenitauosta huolimatta törkeän hyvin, eikä Noki edes harkinnut, että jättäisi kepit tekemättä, vaikka etupalkkaa ei ollut kukaan vahtimassa. Se tikutti kuin ompelukone kepit kovalla vauhdilla ja olisin voinut tehdä vaikka niitä Annen mainostamia kärrynpyöriä. "Ootko siis oikeesti kokeillu kärrynpyöriä?" Anne kysyi, kun kehuin, että häiriötekijöitä on tullut harjoiteltua. Ei sentään. Ei taida vanhan selkä kestää sellaista puuhaa enää. ;)

Ei kommentteja: